Sivut

perjantai 23. marraskuuta 2012

Rene 1v ♥


Palataampas hiukan 14.1.2012 päivään ja muistellaan menneitä

Elikkäs 14.1 sain mun elämään uuden ilonaiheen, nimittäin lähimme aamulla aikasin hakemaan Reneä kotiin.
Isäpuoleni lähti mun kans kohti Ikkelänjärveä, jonne kesti ajaa semmonen 3,5h + 1h pysähykset ja ruokailu.
Ikkelänjärveltä löydettiin nopeaa ja helposti Renen emän asumus.
Pihalla autonoven avasin ja heti mua tuli kaks koiruutta vastaan häntä heiluen, Renen emä Nella ja Renen isosisko Namu.
Ulko ovella mua odotti Rene kasvattajan sylissä ♥
Mä en tule koskaan unohtaan sitä ihanaa tunnetta ko sain ensimmäisen kerran oman uuden koirulin syliin, se tuoksu aivan ihanalle pennulle ja alkoi nuolemaan heti naamaani.
Sisälle mentiin katsomaan muitakin sisaruksia, joita oli paikalla vielä 7kpl Renen lisäksi. Yksi pentu oli ehtinyt jo lähteä, jota en nähnyt lainkaan.
Sisällä katottiin kaikki paperiasiat kuntoon, maksettiin penne ja sitten lähdimme kohti Himankaa koiranpentu kyydissä.
Matkalla kotiin meni n. 4h, eli pysähdyimme vain kerran pissattaan Renen ja kävimme itsekin sillon vessassa.
Rene oli tosi reipas koko automatkan! nukkui omassa laatikossaan ja välillä mun oli ihan pakko ottaa se syliin.
Saavuimme kotiin iltapäivällä, pakkasta oli ulkona -31 astetta, hrr.
Miko ei ollut kotona juuri silloin kun Rene pääs sisälle tutustuun paikkoihin, joten Roykin oli vielä tarhassa ulkona.
Annoin Renen n. 30min tutustua paikkoihin, laitoin keittiön ja olkkarin oven kiinni, päästin Royn haistaan pentua oven välistä. Roylla oli karvat pystyssä aluksi, mutta sittekö Rene alko vikisemään, Roylla alkoi häntä heiluun ja vinkui hän itsekin.
Päästin koiruudet tutustumaan toisiinsa ja voi miten ihana oli nähdä ko molemmat pisti melkein heti leikiksi. Roy meni makoilemaan selälleen maahan, että Rene sai hyökkiä Royn päälle ja purra tassuista :3
Roy on aina tullut kaikkien pikkusten pentujen kans toimeen, vaikka on iso, nii koiruus osaa olla hellä, eikä sellane joka jyrää heti.
Ensimmäinen yö meni erittäin hyvin! Roy otti Renen aivan ko omaksi pennukseen, eli Rene sai nukkua ihan Royssa kiinni massun vieressä ja Roy nuoli pienokaista aina välillä. Ensimmäisen yön jälkeen meni muutki yöt erittäin hyvin, eli ikävä ei ollu Renellä äitinsä tykö.


Rene kotimatkalla 14.1

Rene kaverin sylissä (kuvassa n. 3-4pv ollut meillä)

Nuo korvat oli mitä sulosimmat.. ♥




Tänään 23.11 mun rakas nallekarhu täytti 1v. Miten se aika voi oikeesti mennä nui nopeeta? ei ymmärrä.
Renestä on tullu näinki pienessä ajassa tai noh, kuka määrittelee pienen? mun mielestä pieni aika on, jos koira on vaikka vaan kakski vuotta ollut taloudessa, mutta tuohan ei ole vielä vuottakaan ollut.
Niin mihin jäinkään? elikkäs joo, tosi rakas koiruus tästä on mulle tullut! Se on osa meidän perhettä ja tulee olemaan koko sen elämän ajan.
Renestä tulee mieleen joskus rakas edesmennyt Nelli koirani, joka oli mulle kaikki kaikessa, mun paras ystävä ja sen koiranhan ansiosta tämä mun koirahulluus vaan kasvaa ja kasvaa.
Rene on suurinpiirtein saman värinen mitä Nelliki oli, hymypoika Renestäki on ilmestyny, sillä joskus ihan kunnolla näkee ku poju hymyilee ja Nellillähän oli juuri sama piirre.
Musta näiden luonnekki on samaa luokkaa, vaikka joo, Nelli oli suomenpystykorva mutta sen piirteet eivät olleet mitään pystärin kaltasta, vaan se oli seurakoira, joka tykkäsi läheisyydestä, sitä ei kiinnostanu niinkään riista, pysyi vapaana pihalla joka päivä eikä lähteny mihinkään, harrastin sen kanssa kotiagia ja muutenki koiruus oli tosi miellyttämishalunen.
Joskus mä mietin aika tyhmästi.. mutta musta tuntuu aivanko Nelli esiintys Renenä, joka tuli takas mun elämään tuomaan iloa. Mä tiedän, tämä tuntuu varmasti monesta naurettavalta, mutta saan kai mä nuin ajatella?
Te jotka luetta tätä, ette kaikki tiedä millasen lapsuuden/nuoruuden olen kokenut ja miksi juuri koira/koirat on mulle oikeesti nui pirun tärkeitä.
Nelli oli ainut, joka ei pettäny mun luottamusta, se ei jättäny mua yksin koskaan, se jaksoi aina piristää mun paskimpaakin päivää, se oli mulle täyttä kultaa koko sen elämän ajan!
No mutta joo, asiaan!
Rene tosiaan sai aamulla onnittelulaulut, pusut, halit ja lahjat multa ja Mikolta.
Ostin Renelle tosiaan ison nahkaluun, jota se on ihan innoissaan kantanu ympäri kämppää koko päivän, jyrsiny välillä ja antoi jopa Roynki maiskutella toisesta päätä + kaks purkkiruokaa, näyttelyremmin ja kaulapannan, joka ei vielä tänään ehtinyt kotiin asti.
Klo. 13 jälkeen mentiin Hartsalle pyörällä ja lähettiin meksi ja luontopolku kiertämään.
Lenkin jälkeen käytiin Hartsalla vielä teellä ja kotona oltiin siinä klo. 16 aikaan.
Kotona koirat suihkuun ja sitte ne saikin nukkua.
Klo. 17 aikaan laitoin Royn luineen tarhaan ja lähin ite Renen kans käymään mummulla ja pappalla kylässä.
Kävin myös kärmiksen jyrkimmällä mäellä heittämässä Renelle fresbeetä ja sehän tykkäs ihan hirmusti ja myös väsyi nopeaa, onneks.
Mummu lelli Reneä minkä kerkes, eli antoi herkkuja Renelle mielinmäärin, kuten kyllä aaaina :--D
Mummulta lähin siinä klo. 19 jälkeen, kotona annoin molemmilla iltaruat ja rupesin tekeen mulle ja Mikolle ruokaa, heh.
Nyt on talossa hiljaisuus, mutta vielä pitäs heittää joku pikkulenkki näiden kanssa, että sitte itekki vois hyvillä mielin mennä nukkumaan.

Huomenna käyn todennäkösesti penkan heittämässä + pururajan ja käyn vielä pappalla kylässä kera koirien.
Illalla on ystävän 18v synttärit ja sielä sitte meneeki koko ilta/yö, mutta onneks kultaseni on kotona, joka pitää koirille seuraa ja käyttää näitä ulkona.




Royn näyttelyremmi (ollut parissa mätsärissä jo käytössä)

Renen uusi näyttelyremmi

2 kommenttia:

  1. voi että ko meinas mulla tulla tippa linssiin ku luin tätä! varsinki kohdasta ku roy otti renen niin nätisti vastaan :3 Mullekki koirat on todellaki se elämä ja koirat on perheenjäseniä :) Onnea Renelle ja terkkuja Roylle :)

    VastaaPoista
  2. Heh :)
    Rene kiittää ja poitsut lähettää takasi!

    VastaaPoista