Sivut

maanantai 23. joulukuuta 2013

Merry Christmas ♥



Oikein mukavaa Joulua kaikille blogin lukijoille ja blogiin eksyneille!
Onnea myös vuodelle 2014 :))


Huomenna pysymme vielä Espoossa viettäen Jouluaattoa koirien, Markuksen, äidin, isäpuolen ja kuuden pikkusiskoni kanssa ♥
Joulupäivänä lähdemme aamulla ajamaan autolla Pohjanmaata kohti ja takaisin Espooseen tulemme 1.1.2014.
Blogissa ei siis elonmerkkiä vähään aikaan näy, mutta joulun aikaan sitä pitääki enempi olla sukulaisten ja ystävien kanssa ko istuskellen vain koneella.
Muistakaa syödä paljon kinkkua ja suklaata :P

lauantai 21. joulukuuta 2013

Missä joulufiilis?


Koirien kanssa tapana lenkkeillä 2-3krt/pv ja joka kerta lenkille lähteminen on niin vaikeeta..
Ei sitte millään kiinnosta lähtä synkkään ja kuraseen ilmaan lenkkeileen.
Nyt on iltoisin vain satanut ja satanut.. pakkasta ei ole, vaan +4 astetta näyttää nytki mittari.
Joka lenkin jälkeen koirat on ko mudassa pyörineet, vaikka ihan vain soratiellä kävelty.
Suihku siis odottaa koiria joka kerta, mutta onneks nuo ei ainakaan hanttiin pistä. Ihan omin jaloin suihkuhuoneeseen astelevat ja odottavat vuoroon. Kuivaaminen pyyhkeellä on aivan ihanaa Royn mielestä. Häntä vispaa hirveetä vauhtia ja hymy huulilla koko ajan. Tiä sitte mikä siinäki niin hauskaa on.
Rene taasen näyttää normaaliin tapaan niin masentuneelta, että aivanko sitä ois aina pidetty huonosti :')
Toivotaanpa nyt siis, että tännekki tulis lunta ennen Jouluaattoa niin mieliki muuttuu paremmaksi.
Sisällä on joulun näköstä, mutta pihalla synkkä ilma masentaa kaiken.
Onhan tännekki muutamaan otteeseen lunta tullut ja sillon sitä ollaanki oltu niiiiiiiiin intona! koiriaki viety pihalle useaan kertaan, nautittu pakkaskeleistä ja iloittu siittä, että koiria ei tarvi suihkuttaa.

Mitäpäs meille muuta kuuluu?
Vois kait sanoa Renestä sen verran, että osas poitsu säikäyttää torstaina!
Minä, joka olen erakkona päivät pitkät kotona vain koirien kanssa, kun kulta on joko töissä tai koulussa.
Koirat saa siis multa kaiken huomion! lenkkeilen niiden kanssa, hellin, lellin, harrastellaan ja sun muuta niin ei, Renelle ei mikään taida kelvata tai sitte sen mielestä mä en saisi lähtä minnekkään ilman sitä.
Torstaina tosiaan aamupäivästä äiti, Sami ja siskoni Milla tulivat hakemaan mua autolla ostoskeskukseen (selloon), joka tosi lähellä meidän kämppää.
Ajattelin, että teen nyt viimeset jouluostokset ko on aikaa.
Siinä shoppaillessa mulla kyllä kävi muutamaan otteeseen mielessä, että mitenhän koirat voi? osaakohan ne olla nätisti ku ne tarhaan jätin molemmat?
Noh, parisen tuntia olin poissa ja menen koirien tarhan tykö ja oven edessä näen kauhean verkkovirityksen.
Ihmettelin siinä hetken, että "mitä, hähh?"
Vein rennosti ostokset sisälle ja menin pihalta sitten koiria hakemaan.
Yhtäkkiä naapurin mummo tulee sitte mulle kertomaan jymyuutisen, nimittäin Rene oli kuulemma lähtenyt varmaanki etsimään mua? olihan sen joku tuntematon mies tuonut Laaksolahen KESKUSTA vaeltelemasta.
Mies oli tunnistanu Renen ja vois sanua, että ompahan siittäki näimmä hyötyä ko kaluaa erilaisia lenkkipaikkoja ja ihmisetki alkavat tuntemaan koirani.
Olen erittäin kiitollinen tälle tuntemattomalle miehelle, kun toi Renen takaisin kotiin! harmi etten tiedä yhtään kuka tämä on, joten en voi kiittää sen kummemmin.
Rene oltiin laitettu takaisin tarhaan ja eihän se sielä ollut pysynyt.. oli lähteny melkein heti uudestaan, mutta tällä kertaa naapurin ja heidän koiran kanssa lenkille.
Naapuri ei kauas uskaltanut lähteä, koska pelkäsi että Renelle sattuu jotain kun vapaana oli, joten toi hän uudestaan Renen kotiin ja laittoivat yhdessä naapurin mummon kanssa tämän tarhaan.
Sen jälkeen mummeli oli tehnyt kunnon virityksen tarhan oven eteen ja todellaki kunnon virityksen! mulla meni ainaki 10min, että sain koirat ulos sieltä x)
Kiitin kovasti naapurin mummoa ja nyt on oma puhelinnumerokin annettu sille, että jos ongelmia vielä tulee.
Eilen Markus peitti kaikki pienetki tarhan kolot verkolla ja on se kumma, jos koira tulee vielä tarhasta poies.
Todettiin myös se, että Rene tulee olemaan sisällä AINA jos ollaan kotoa pois vain n. 2-3h.
Jännä, ettei aiemmin ole tollasta tempausta tehnyt ja torstainakin meni ihan vapaana ollessaan ja mielellään itse tarhaan, eikä edes vinkunut perääni ko odottelin kyytiä..
Ties sitte hormoonitki hyrrää ko naapurin sakemanni nartulla juoksut? sitäpä ei tiedä.
Mutta niin, eipäs meille sen erikoisempaa ole sattunut :--D tällä kertaa Renellä oli tuuria matkassa ja voin vain olla onnellinen, kun sille ei mitään sattunut ♥


Tänään oltiin sovittu Sannin ja tämän koiran Nemon kanssa, että tavataan Olarin koirapuistossa klo. 13:00 ja niinpäs me sinne ilmestyttiin. Hiukan myöhässä, mutta sehän ei uutta ole.
Koirat sai leikkiä puistossa muiden koirien kanssa 1,5h ja kyllä puistoilun ja pienen mehtälenkin jälkeen oltiinki väsyneitä.
Puistossa oli myös kaks corgia, joiden kanssa poitsut tykkäsi leikkiä. Jopa Roykin innostu välillä.

Kuvia tältä päivältä:





super söpö Nemo

Roy, Rene & Nemo









tiistai 17. joulukuuta 2013

Pentuhaaste vol 1


Luonnonlapsi haastoi meidät pentuhaasteeseen, joten tässäpäs tulee Roysta hieman juttua kun herra oli piäni mussukka ♥
Renestä tulee hieman myöhemmin.

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."


2009 vuonna suuri haaveeni toteutui ja sain rueta ettimään ensimmäistä omaa koiraa.
Haavehan oli ehtinyt olla jo pitkään ja kaipailin hirveesti lenkkikaveria arkeen, koska Nelli pystykorvaakaan ei päässyt useasti viikossa lenkittämään, kun koiruus asui iskällä.
Ehtoina oli, että koiran täytyy sitten kanssa pärjätä ulkona. Pikkusiskoni ja isäpuoleni kun ovat allergisia.
Noh, pitkäpitkä haave, kuten edelleenki.. on sakemanni.
Rotuhan ei sovellu ulkokoiraksi, ainakaan omasta mielestä. Liian seurallinen rotu, joka tahtoo elää perheen keskellä. Haaverotu ei tullut siis kysymykseenkään.
Mielessä pyöri myös kovasti tolleri, mutta eihän tämäkään ole mikään häkkikoira!
Vihoin tulin siihen päätökseen, että noh, samojedi tai sitten sekarotuinen.
Samojedin kasvatteja käytiin yhteistuumin porukoiden kanssa läpitte, mutta omaan rahabudjektiin rotukoirahan loppujen lopuksi oli liian hintava.
Rippilahjaksi sain siis LUVAN koiraan, muttei tämä edellettynät sitä, että koiran vanhemmat myös maksavat. Se oli ihte maksettava.
Rippilahjaksi halusin tarhaelementit ja uuden lämpimän kopin, jotka tuli koiran hinnasta ainakin 3x kalliimmaksi.

Tori.fi:stä löysin viimein sekarotuisen, joka jäi mieleen.
Emä oli itälaika-jämpti mix ja isä sakemanni-mastiffi mix.
Ajattelin vain mielessäni, että: "tuo kuvan oikeanpuolinmaisin jos vapaana vain on, niin sen kyllä haluan varata!" - ja niin myös tapahtui.
Pennussa oli riistaviettisiä rotuja, mutta ajattelin, että mitäs sitten? onhan Nellikin riistaviettinen.
Isässä oli sakemannia ja sitähän täytyi olla omassa ihanassa koirassanikin ;)
Koirastahan halusin vain parhaan ystävän ja joka päiväsen lenkkikaverin. Ei mulla ollut mitään harrastuksia mielessä, vain peruskäskyt oli tarkotus opettaa koiralle.
Loppujen lopuksi siinähän ei aivan nuin vain käynytkään, vaan halusin koiralta enemmän. Halusin myös harrastekaverin, jonka kanssa voi vääntää tokoa, harrastella vetoa, jälkeä, etsintää jne..

"Meidän ei tarvitse yrittää voittaa sen luottamusta, 
eikä sen ystävyyttä - se on syntynyt ystäväksemme. 
Jo silloin, kun sen silmät ovat vielä kiinni, 
se uskoo meihin; jo ennen syntymäänsä se on 
lahjoittanut elämänsä ihmiselle."

Mun ihana ja ensimmäinen oma koira haettiin kotia 22.5.2009 Siikaisista ja voi sitä riemua ko sain tämän veijarin kotiin.
Meidän yhteinen elämä alkoi, enkä kadu hetkeäkään.
Ensimmäisen koiran kanssa tekee virheitä, mutta niistä on myös opittu!
Mitä mä tekisinkään ilman Royta? en osais edes kuvitella.

kotimatkalla


Roysta täytyi tosiaan tulla ulkokoira, mutta ensimmäiset pari kuukautta koira opetteli kotonamme, kodinhoitohuoneessa sisäsiisteyden. Toki myös päivisin vietti aikaa tarhassa, ettei sitä heti sinne kokonaan survottu ja kertaheitolla sinne myöskään opetettu.
Todella helppo Roylle oli opettaa, ettei sisälle pissitä. Sormilla pysty laskemaan kuinka monesti koira pissasi sisälle, ennenkö oppi jo sisäsiistiksi. Tarpeetki tuli jopa kerran sisätiloihin.
Royhan tuli mulle kesällä, jollon onkin paljon helpompi koira opettaa sisäsiistiksi mutta kyllä mä vain aina jaksan kehua herraa siittä, että kui nopea se olikaan oppimaan kaikkea.
 Roylla oli sisällä hauska tapa, jolle sain aina nauraa, vaikka porukat siittä ei niinkään tykänneet. Nimittäin pikkune tajus pyykkikorista hakea aina VAIN sukat. Se rakasti niitä ihan selvästi. Ne oli myös kiva rei'ittää pienillä rei'illä.

Miksi ulkokoiralle opetettiin sisäsiisteys? noh, kun Roy oli kokonaan omani, hoidin sen myös ihte, ruokein, lenkitin, opetin ja joka paikassa se melkein kulki mukanani. Tiesin myös 14-vuotiaana, etten todellakaan asu koko koiran elinikää porukoiden kanssa ja halusin tulevaisuudessa, kun omaan kämppään muutaisin, ainakin kokeilla Royta opettaa sisäkoiraksi. Pakottamaanhan minä en sitä ruennut.
Olihan sisäsiisteyden opettelussa muitakin hyötyjä, kuten että pystyin ottamaan Royn kavereille, mummulle ja papalle ja toisellekkin papalle mukaan ja sisälle ehottomasti, seuraksi josta koira tykkäsi.
Pappalla ja yhdellä ystävälläni tuli useaan otteeseen oltua yötä Royn kanssa, kun tuolloin vielä poitsu oli ulkokoirana. Todella hienosti yöt meni! ois luullu, että koira on aina ollut sisäkoira.
Royn ollessa 2,5v, muutin omilleni ja Roysta tuli sisäkoira. Koira rakastaa olla ihmisten keskellä, joten oikean teon tein loppujen lopuksi kuitenki.
Tarha meillä on edelleen kotipihallamme ja sama hyvä koppi, jonka Roy sai jo pentuna.
Roy menee aina tarhaan kun talosta porukka lähtee veks ja vain sen takia, koska en luota koiraan niin hyvin, etteikö se tuhoaisi paikkoja meidän ollessa pois kämpästä. Lisäksi Roy viihtyy tarhassa ja siittä huomaa, että ulkokoirana se joskus on ollut. Ei tee yhtään pahaa jäädä tarhaan.
Nykyään on sitäkin hieman koitettu, että Roykin jätetty kämppään vähäksi aikaa, kun käymme esim. kaupassa ja hienostihan se on mennyt. Ei aleta vollottamaa ulko-oven luona ja nätisti rauhotutaan nukkumaan.

Roy tarhassaan ja hieman kopistakin kuvaa, joka tosin väärinpäin.
Lämpöeristetty koppi, jossa käytävä ja nukkumatila. Kaiken kruunaa tietty iso ikkuna.


Tarha tehtiin pieneen 'metsään', jossa oli paljon puita ja kiviä, joiden päällä Roy tykkäsi nukkua ja tähystellä muita lenkkeilijöitä.



Maalla, suoraan sanottuna ihan korvessa asuen Roy ei hirveesti päässy erilaisiin ihmisiin tutustumaan.
Pyrittiin käymään kuitenki aina kyydin saatuamme kylän 'hälinässä' lenkillä, muita koiria ja ihmisiä näkemässä jne..
Roylla oli vielä n. vuosi sitten hieman pelkoa vieraita miehiä kohtaan, vaikkei kukaan sille ollut koskaan pahaa tehnyt. Nykyään aivan hävettää ko jos siittä joku on kiinnostunut, joka rapsuttaa sitä edes hieman niin tämä on jo nojaamassa toisen jalkaan ja paha tapa, joka on pennusta saakka ollut, on hyppiminen vasten ja kaiken kruunaa pusu nenään tai suulle.
Onhan se mukava tosin huomata, ettei se varo enään läheskään yhtä paljon ihmisiä ku ennen. Tulee kaikenlaisten ja eri-ikästen ihmisten kanssa juttuun :)


Äitin saunatakki saa kyytiä



Tein Royn kanssa pennusta-vuotiaaseen saakka todella pahan virheen, sillä en oikeesti kieltäny sitä varmaan KOSKAAN!
Ajattelin varmaanki vain, että: "noh, sehän on vain pieni pentu" tai en vain raaskinu omaa pikku riiviötä kieltää.
Royhan joskus 6-7kk ikäsenä repi mua housuista ihan tosissaan lenkillä, jos käännyttiin kesken kaiken.
Tomujoella ko ei hirveesti lenkki vaihtoehtoja ollut ja jos halus pitkän lenkin tehä niin sitä vain mentiin suoraa tietä ja käännyttiin sittekö mieli teki.
Peltolenkkejä toki pysty heittään, mutta niitä kaluttiin joka päivä ja ne ei niin pitkiä ollut.
Metsään en ilman kaveria uskaltanut mennä, koska sielä joka vuosi tehty näköhavaintoja karhuista ja jopa susista. Royn ollessa pentu, mehtässä oli nähty susilauma..
Roy sai olla joka päivä isolla pihallamme vapaana, leikein sen kanssa paljon ja vois sanoa, että aina koulun jälkeen olin vain koiran kanssa.
Joskus koira sekos täysin kotipihallakin.. hyökkäili jalkoihin, käsiin, örisi ja ei totellu sitte yhtään! mutta miks sen olis pitänytkään? enhän mä ollut sitä kieltänyt mistään.
Nuisaki tilanteissa sanoin vain, että "hyyyi sua" tai en reagoinu tilanteeseen lainkaan, koska se lopetti sitte ku huomas, etten mä reagoi siihen milläänlailla.


Iskälle joskus käveltiin, jonne oli vain n. 5-6km ja tämä totesi monesti mulle, etten mä tule koiran kanssa kohta enää pärjäämään ku en komenna sitä lainkaan.
Roy osas hirveesti kaikkia temppuja ja sitä oli helppo motivoida herkulla, mutta eipä se paljoa hyödyttänyt ku ei se osannu minkäänlaisia käytöstapoja.
Roy kun täytti vuoden niin siittä lähtien olen koiraa osannut kieltää asioista. Nykyään luulen jopa, että ihan oikeista, enkä vääristä asioista. :D
Edelleen joskus vieläkin tapellaan talossa siittä, että kumpi määrää mutta aika hyvin tuo herra ymmärtää, että tätä akkaa on toteltava.
Koira miellyttää nykysin jopa ilman herkkua, sillä kehutki riittää. Herkut tuo käskyille vain lisää intoa/terävyyttä.


Kesäisin autoillessa tämä on edelleen Royn lempipuuhaa!



Koirakavereita Roy näki jo aivan pennusta saakka! naapurissamme oli Stella beagle, joka oli mainoa painikaveri Renelle. Lisäks toisessa naapurissa oli Rane lk collie, josta oli kaveria pelloilla kirmailuun.
Maalla asuen todennu myös sen, että ei ne kaikki irtokoiratkaan kilttejä ole.
Royn ollessa 6-7kk ikäinen, meidän pihalle tuli vapaana oleva australiankarjakoira uros ja kävi ihan kunnolla Royn päälle. Roy tietty alistu heti, mutta vieras koira raahasi Royta mukanaan kunnes ite lopuks menin väliin.
Tuosta hyökkäyksestä lähtien Roy on ollut erittäin varautunut uroksiin ja vaikka traumaa koitettiin kitkeä poies ja aina kun hyvältä viimein edes hiemankaan näytti niin taas tuli uroskoira päälle.
Rane koiran kanssa Roy on kuitenki aina tullut juttuun ja leikatut urokset ovat myös kivoja leikkikavereita.
Eli tänäkin päivänä jaksan vielä etsiä Roylle uroksia, joista poitsu sais hyviä kokemuksia.
Uudellamaalla nykysin asuen ei irtokoiria näy läheskään yhtä usein ko maalla ja ollaan saatu näkyviä tuloksia Royn kanssa. Ilo nähdä koira leikkaamattoman uroksen kanssa edes hieman rentoutuneempana ja mikä parasta, yhen uroksen kanssa halusi leikkiäkin!



Oulussa käytiin myös muutamaan otteeseen tapaamassa Emiliaa ja tämän lapinkoiraa, Aslakkia.
Olihan tuo reissaaminenkin kokemus ja hieman erilaista.
Roy oli muistaakseni 4kk ja 6kk ikäinen ko Oulussa käytiin.
Bussissa tuli matkusteltua, junassa myös, koirapuistoiltiin ja nähtiin erilaisia lenkkipaikkoja.



Pentukurssille menossa

Roylla on pennusta saakka pysynyt tämä hullun, raivotautisen koiran ilme ku juoksee intopiukeena.
Joskus kotipihallakin ku koiran käskee luokse niin ilme on 'pelottava', ainaki joidenki mielestä.

"We´re got each other and that´s a lot die for you."





Roylla on pienestä asti ollut riistaviettiä, joka vain paheni ja paheni ajan kanssa.
Ylempi kuva raukasta Roysta, jolla turvonnu suu ja kaula ihan kamalasti kahden ampiaisen piston takia.
Oppiko Roy tuosta jotain? ei todellakaan ;) edelleen jos amppareita pörrää lähettyvillä niin ne napsitaan suuhun ja kärpäsiähän meidän talossa ei ole koskaan ainakaan kauaa ollut ko pieni hirmu tulee ja syö ne.
Roy tykkäsi jo nuoresta lähtien jahdata kaikkea liikkuvaa ja varsinki riistaa. Ensimmäisen linnun se tais saada kiinni 9-10kk ikäisenä ja siittäpä poika vallan riemastui!
Royhan oli aikoinaan kunnon peto, sillä hiiret oli tyyliin päivittäistä herkkua, penkalta tapettiin usea fasaani, rusakkoa ei kiinni ole saatu, mutta löydetty kyllä useaan otteeseen ja mitä isommaksi poika kasvanut niin sitä suurempi riista ruennut kiinnostamaan, nimittäin hirvet.
Roy rupesi muistaakseni kiinni olemaan lenkeillä tänä vuonna heinä-elokuussa. Mulle vain yksinkertasesti rupes riittämään koiran toilailut. Joka kerta ko vapaaksi päästiin, lähti herra myös riistaa heti etsimään. 3h parhaillaan myös ollut kadoksissa, hirven perässä tuolloinkin.
Syyskuun lopussa muutettiin koirien kanssa Uudellemaalle, Espooseen avokin luokse ja voi sitä riemua ko näkee citykaneja ja fasaaneja, mutta voi harmi ko niiden perään ei pääsekkään enää juoksemaan.
Koirapuistossa onneksi vapaana päästään juoksenteleen ja pyörän vieressä myös, mutta kiinni toki.


"I´d tell you that I´d never leave you, and love you till the end of time, you are my whole life !"



Tänä päivänä voin sanoa, että vaikka Roy onkin eka oma koirani niin hyvä koiruus siittä on tullut kaikinpuolin! Iskäkin monesti toteaa, että: "on se kunnon poika ja TOTTELEVAINEN!", mitä se ennen sanoi niin ne ovat vain hauskoja muistoja pikku Roysta, joka sai elää miten lystäs.

Blogit, jotka haasteen saavat:

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Viikonlopun kuulumisia


13.12 Perjantai

Aamupäivästä heitettiin Markuksen ja koirien kanssa remmilenkki, vaihdettiin koirille tarhassa vesi ja ängettiin ne sinne.
Pitkän odotuksen jälkeen päästiin lähtemään Vantaan Flamingo kylpylään, jonne oltiin saatu lahjakortti kihlajaislahjaksi.
Vois sanua, että kyllä oli täysin oikea ajankohta meille kahdelle mennä sinne rentoutumaan.
Spa & Wellness puoli oli aivan ihana! netistä hieman kopsasin, että mitä siittä kerrotaan:
"Spa & Wellness on tehty sinulle, joka haluat nauttia kokonaisvaltaisen hyvästä olosta ainutlaatuisen ylellisessä ilmapiirissä. Olemme yhdistäneet iloksesi kansainvälisen kylpyläkulttuurin upeimmat elämykset, jotka tekevät ihmeitä niin kehollesi kuin mielellesi. Spa & Wellness asiakkaana käytössäsi on vesipuisto altaineen ja liukumäkineen, sekä ylellinen itämaisittain sisustettu Spa & Wellness -alue, jonka ikäraja on 20 vuotta. Mystinen Spa & Wellness pitää sisällään kuusi erilaista saunaa, lämmitettyjä lepodivaaneja, mineraali- ja lämminvesialtaan, sekä allasravintolan A-oikeuksineen."
<-- ja kaikki saunat ja altaathan me käytiin läpi tietenki! vesipuisto puolella oli aivan huippu se yks liukumäki, jonne piti ottaa iso uimarengas mukaan, sekä kypärä päähän ja huuuui miten isot vauhit liukumäessä saikaan! iha huippu oli, jossa piti käydä useaan otteeseen.
Spa & Wellness puolella lahjakorttiimme kuului myös tapas ateria ja lasillinen kuoharia.
Klo. 15 aikaan mentiin Flamingoon ja klo. 21 aikoina lähettiin pois, eli kauanhan me sielä jaksettiin oleskella.
Oli jopa todella outoa rentoutua nuinki kauaks ajaks ja vieläpä ku koiria ei ollu lähettyvillä! täytyy myöntää, että tekihän tuo hyvää meille kahdelle ja onhan hyvä olla koiristakin erossa jopa nuinki kauan ;)
Kotona tarhassa odotti kaksi mussukkaa, jotka olivat ratketa ilosta ko näkivät meidät ♥
Reneki alkoi aivan vollottamaan tarhan ovella ko en mennyt niitä heti hakemaan.. raukka varmaan luuli, että minä tyrmään ne sinne koko päiväksi.
Lenkki heitettiin vielä koirien kanssa illasta, annettiin iltapalat ja sempä jälkeen uni maistuikin.

14.12 Lauantai

Mun hyvä, mutta lyhyt muisti taas hieman petti ko lauantaina klo. 11:20 aikaan tajusin että: "herrajumala, määhän sovein Sannin kans klo. 11:30, että nähää koirien kans Olarissa!!"
Noh, eipä siinä muu auttanu ko nousta sängystä ihan kokonaan, laittaa vaatetta päälle, ottaa koirille herkkuja mukaan ja tietty itse koiratki.
Autossa palo bensavalo ja Markuksen vain toivottiin, että se Olariin asti edes riittäis.
Klo. 11:40 oltiin jo Olarissa ja täytyy kyllä myöntää, että en varmaan IKINÄ oo ollu noin nopea lähtemään minnekkään. Tietty räjähtäneen näkönenhän sitä oli, mutta mitä pienistä :D
Ihmeteltiin paikanpäällä, että miten Sannia ja koiria vieläkään näy. Koitin päästä Petsieen puhelimella, jossa voisin Sannille viestiä pistää mutta nettihän ei toiminut.
Meidän oli tarkoitus nähä koirapuiston luona, joten mentiin aikaa kuluttumaan puistoon, jossa oli ihana berni tyttönen.
Hetken päästä Sanni käveleekin Nemon ja Pepin kanssa puistoon ja sano muistavansa bussivuorot väärin.
Noh, sepä ei meitä haitannut vaikka sekin myöhästy, sillä oltiinhan meki sovitusta aikataulusta myöhässä.
Hetki puistoiltiin ja sitte mentiin puiston vieressä olevalle isolle jalkapallokentälle.
Roylle otettiin 20m liina mukaan, joten sekin pääsi hieman juoksemaan "vapaana".


Sannille suuri kiitos kuvista, jotka räpsi! :)
Molempien poitsujen kanssa hieman tokoliikkeitä treenailtiin, sillä meillähän oli viimein myös häiriötä taustalla!
Roy meni aivan mahtavasti ♥ on se vain niin hieno koiruus.
Reneki keskitty ihan ookoosti, vaikka ihana Peppi olikin paljon kiinnostavampi ko joku tokoliikkeiden treenaus.
Hetken riehumisen jälkeen Sannin, Nemon ja Pepin täytyi lähteä kyytiä odottamaan ja me suunnattiin vielä viereiselle mehtäpolulle, jossa heitettin pieni lenkki.
Kaikenkaikkiaan koirien kanssa oltiin pihalla 1,5h ja kyllä nämä olivatki poikki sitte kotona.

Molemmista koirista pitkästä aikaa rakennekuvaakin:

4v 8kk

2v

.. ja tässä eilisen päätähdet! vasemmalta katsottuna Nemo, Roy, Rene ja Peppi

Nemo on n. 8kk ikäinen uros, jota pyritään näkemään poitsujen kanssa suht säännöllisesti koska oishan se mukava, että nuo sais sellasen uroksen kaveriksi, johon luottavat.


15.12 Sunnuntai

Tänään on koirien kanssa päivällä heitetty 45min remmilenkki ja lenkin jälkeen koirat sai vielä kotipihalla juoksennella vapaina 30min.
Roylla oli hauskaa ko löysi meidän pihasta ranskalaisia rasiassa, jonka joku typerys oli heittänyt meidän pihalle. Koira juoksi pakoon rasian kanssa aina kun menin lähemmäs ja ottamaan rasia poies. Itteeki nauratti koko koiran toiminta, joten aattelin että "phyyyh, olkoon sit" :D ja nams ko ne upposki koiran massuun sit nopeesti.
Renelle heittelin narulelua ja lopuks se lenski katolle, josta sitä ei enää saatukkaan. Minä ku olen aina niin taitava heittämään.
Onneks meillä noita leluja on, joten kapulalla koira sai vielä leikkiä hetken.
Koirien kanssa puuhastelun jälkeen siivoilin kämppää, tein ruokaa jne..
Nyt on ilta otettu hieman rennommin, mutta vielä ois tarkotus koirien kanssa heittää joku lenkki, antaa iltapala niille ja semmosta :)

Tämän päivän kuvasaldo:












Huomenna onkin jo maanantai, joten meidän poppoo toivottaa kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!