Sivut

perjantai 28. helmikuuta 2014

Pentuhaaste vol 2


Pentuhaaste vol 1, jossa kerron Royn pentuajasta, löytyy TÄSTÄ

Nyt onki sitten ihanan nallekarhun, Renen vuoro ♥

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Renen emä, Nella

Vuonna 2011 muutin syksyllä omaan ensimmäiseen asuntoon Royn kanssa ja kun arki lähti lähti luistamaan, mielessäni pyöri, että jospa nyt ois hyvä aika ottaa koiranpentu talouteen?
Rotukoiria en edes haaveillut, vaan seropithan ne heti oli mielessä.
Selailin nettiä sieltä sun täältä, eikä hetkeen oikein mikään seropi miellyttänyt.
Haaverotuinahan mulla oli silloin pkcollie ja samojedi, mutta etein kuitenki niiden risteystä.
Sakemanni ei enään mielessä ollut, sillä Royssa oli jo aivan tarpeeks luonnetta ja sakemannimaisuutta.
Halusin just sellanen luttanan, pörrösen, seurana ja hyvänä harrastekoirana toimivan seropin.

Noin parin kuukauden etsintä viimein palkittiin ko silmiini pisti heti yks aivan ihana seropipentue! emä oli puhas tolleri ja isä pkcollie-samojedi mix.
Mää olin heti ilmotuksen lukiessani myyty ja pistin s.postia kasvattajalle.
Halusin uroksen, mutta narttukin kävi.
Kasvattaja aika nopeaa vastailikin mulle, että urokset on varattu, mutta narttuja on vielä vapaana.
Valihtin mieleisen, mutta sanoin kasvattajalle kuitenki, että jos vain sattuu käymään niin hullusti, että sulosista uros pennuista joku peruu niin ilmottaa mulle heti!

Rupesin miettimään pennulle nimeä, ostelin pinkkejä leluja ja pannanki.
Täytyi myös miettiä tarkasti tulevaisuutta eteenpäin ja näin ollen Royllekki leikkuupäivää jo mietein. En missään nimessä ois halunnu riskiä ottaa ja pitää juoksusta narttua ja leikkamatonta urosta saman katon alla.

Hetken kuluttua kasvattaja sitten ilmoittaakin, että yks uros onkin nyt vapaana!
Minähän olin aluks ihan ihmeissään, että: "mitäh? onko tää nyt totta?", koska olin ehtiny tottua jo ajatukseen, että narttu meille nyt tulee.
Noh, eihän mulla kauaa mennyt ko totesin, että uros on kyllä parempi. Royllaki oli jo sen verran ikää (2,7v), että totesin vain tämän vaihtoehdon paremmaksi. Lisäks eihän mun tarvinutkaan enää Royn leikkausta miettiä!


Pienelle ja ihanalle poikakoiralle tuli osteltua sitten vaikka ja mitä! pinkki panta sai luvan jäädä kaappiin, mutta kyllähän ne pinkit lelut jäbällekkin käy.
Nimen valinta oli erittäin vaikeaa! sen vain tiesin, että R-kirjaimella haluan sen alkavan.
Aluks mielessä oli Roky, mutta se oli aivan liian samanlainen Royn kanssa.
Lopuks netin nimilistoja selatessani silmiin pisti nimi Rene ja kyllä, se oli just niin täydellinen tulevalle urospennulle.



14.1.2012 Rene pentu kotiutui ♥
Kauhajoelle kasvattajan ja pentujen luo oli matkaa reilu 3h ja matka tuntu ikuisuudelta. Mua jännitti ihan mielettömästi, mutta samalla olin hyvin onnellinen siittä, että viimein pitkä odotus palkittaisiin.
Kasvattajan pihalla meitä oli heti vastassa Renen mamma, Nella ja ovella odottikin jo kasvattaja Rene sylissään.
Renen nähdessään mää meinasin purskahtaa itkuun onnellisuudesta. Se oli nii sulonen pieni pallo. Viimein mä sain haaveilemasa pennun, jonka kanssa yhteinen tulevaisuus oli edessä.
Kasvattajalla nähtiin myös Renen muita sisaruksia, koska me oltiin vasta toinen perhe joka pentua tuli hakemaan. Ihania pikku pirpanoitahan ne kaikki oli ja voi sitä vilinää talossa.

Illalla oltiinki sitten kotona, Rene sai tutustua pieneen kaksioon rauhassa, kun Roy oli vielä tarhassa.
Hetken aikaa tutkittuaan kämppää Roykin pääsi sisälle ja voi hirvitys Royn ilmettä, kun se silmät pyöreenä katto, että: "mitä toi on? älä vaan sano, että se jää meille!" :D
Niinhän siinä kävi, että meillehän se tuli jäädäkseen ja hetken tutustuessaan ne jo nukkuivat vierekkäin. ♥


Odotin, että Roy olis edes hieman mustasukkainen ollut uudesta tulokkaasta, mutta väärässä olin.
Roy pikemminki vaan piristy pikkuveljestään. Välillähän pentu oli tosi inhottava ko se iski Royn häntään kiinni, puri korvia ja meni jaloissa, mutta nopeetahan se kasvoikin ja aikuistui.



Reilu viikon verran mulla oli aikaa opettaa Reneä sisäsiistiks ja yksin kotiin, kunnes taas koulu kutsui.
Koulusta oli kuitenkin juuri sopivasti työharjoittelu, joka kesti parisen kuukautta ja sen ajan kuljin himangalla töissä. Ei tarvinu siis Kokkolaan saakka kulkea.
Viikon opettaminen ei niinkään tuottanut tulosta, sillä pakkasta oli juuri Renen tullessaan todella paljon ja eihän pentunen viihtyny juuri lainkaan pihalla, että ois sisäsiistiksi voinut opettaa.
Yksin kotiin opettamiseen kuitenki paneuduttiin jonkin verran. Aloitettiin minuuteista tunteihin ja hienostihan se meni. Sen virheen tein, että koiraa en jättänyt 3h pidemmäksi aikaa yksin. Royn kanssa ollessa pitkillä lenkeillä tai kyläillessä kun ei 3h kauempaa mennyt.
Työharjoittelu ko alkoi, pentu joutuikin olemaan 6,5h yksin.
Kotiin ko pääsin nii sisällä oli aina "pieniä" ylläreitä.
Hieman esimerkkejä:
Oli ruokapöydän ja tuolien jalkoja purtu, vesikuppia kaivettu, pöydiltä varasteltu tavaroita, verhoja vedetty, listoja ja kaappeja jyrsitty, latureita pätkitty pieniin palasiin, mopo kypärän sisukset revitty, kaukosäädintä operoitu ja tietenki pissattu ja tarpeita tehty minne sattuu.
Renen jätin aina keittöön ja muiden huoneiden ovet oli kiinni.
Kerran kotiin tultua ja siivon nähdessäni meinasin pyörtyä! en ikään unoha sitä sotkua.
Rene oli nimittäin saanu jollain konstilla ruokapöydän päältä kukan lattialle, joten maa oli täynnä multaa + vesikuppi oli taas kaivettu, joten miettikääpä mullan ja veden sekotus. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki. Verhot oli vedetty, pissattu ja tarpeet tehty niiden päälle ja vieläpä avaamaton leipäpussi saatu keittön tiskipöydän luota alas ja syöty koko pussi tyhjäks. Miettikää siis minkä näköinen koira ite kans oli! joka puolelta toki märkä, vaihtanu väriä mullan takia ja lisäks maha oli niin pyöreä, että luulin sen kohta poksahtavan.
Ei auttanu muutako rueta siivoomaan kämppää ja niin myös koiraa.

Viikonloppuisin meillä oli kunnon harjottelut sisäsiisteyteen ja myös yksin oloon.
Pikku hiljaa Rene pentu oppi hädän tullessaan pissata/tehdä tarpeensa lehden päälle, joka helpotti jo paljon siivoamista. Lisäks tuhoamiset rupesi loppumaan ko jätin pennulle tekemistä kotiin.
Pian oliki sitte jo kevät, ulkona oli plussa kelit ja Rene pääsi Royn kanssa tarhaan, jossa viihtyi paljon paremmin ko yksin sisällä kotona.


Renen kanssa oppi kyllä sen, että sisäsiistiksi ei opita hetkessä jos ulkona on talvi ja yksin oloon pitää paneutua paljon paremmin!
Royn kanssa oli niin helppoa ko kesälomalla se tuli, jollon ei ollut muuta ko aikaa pennulle, pysty olemaan pihalla vaikka koko päivän ja sisällä ei tuhottu mitään ko sielä nukuttiin vain yöt.


Rene oli kaikesta tuhoamisestaan huolimatta aivan ihana pentu! se vallotti pikkusilla nappisilmillään mut heti, oli suht rauhallinen ja välillä myös todella tollo.
Hartsa ystävän isä keksi Renelle hienon lempinimen: Rene Reikäpää, joka kuvastaa herraa täysin.
Oon ollu aina vähä sitä mieltä, että Renellä ei kaikki varmaan päässä täysillä käy. Ottaen huomioon, että pentuna se juoksi päin seiniä ja ovia ko ei nähnyt niitä ja vielä tänäki päivänä sama homma jatkuu. :D
Viimeks tänään Rene katto edellä, että ollaanko me tulossa Royn kanssa varmasti sen perässä ja käveli suoraan talon seinään. Ei siinä, mahtavat nauruthan se aina noilla sen toilailuilla saa aikaan ja osaa olla söpö pököpää kaikesta huolimatta.



Voi taivas kui pieni se on joskus ollu! :3





Rene on pennusta saakka melkein joka paikassa ollut mun mukana.
Sen kanssa kyläiltiin joka viikko pappalla, mummulla ja pappalla, ystävillä, iskällä jne..
Rene pääs tutustuun myös jo ennen ekoja rokotuksia moniin koiriin! kiitos ystävien, jotka omistavat kanssa ihania koiria ♥
Sosiaalistaminen oli siis ainaki runsaampaa ko Roy pennun kanssa aikoinaan.



Mitä hauskoja tapoja Renelle on jäänyt pennusta?

- Kulmien alta tuo katsoo päivittäin, kuten teki pentuna ja eihän sitä voi vastustaa.
- Päivittäinen pesu on myös omistajalle näimmä edelleen tarpeen, eli nuollaan korvat, naama, varpaat, kädet ja etenki ihana napa on ehoton suosikki! sitä usein jopa kytätään ja painellaan kuonolla, että paita on aina sitte märkänä.
- Ehkä kuitenki hauskin tapa mikä Renelle on jäänyt, on sen aivastelu ko se innostuu. Joka kerta jos edes heilutan Renen edessä päätäni ja puhisen sille nii Rene rupee aivasteleen. Samoin myös, jos rupeen herraa rapsuttamaan ja puhumaan sille nii aivastaminen alkaa.
Joskus jopa joku on sanonut, että onko sillä jonkusortin kennelyskä ko se aivastelee tuollalailla? ehkä on.. se on kestäny ainaki sitte tosi kauon. ;)

 Iskällä kyläilemässä


Alusta alkaen parhaat ystävykset ♥



"The one absolute, unselfish friend that can have in this selfish world-the one that never deserts,the one that never proves ungrateful or tracherous-is a dog... He will kiss the hand that had no food to offer, he will lick the wounds and sores that come in encounter with the roughness of the world... When all other friends desert, he remains."





Pieni lammas ♥


"Dogs are not whole life, 
but they make our lives whole."

Ne on ollu aina ko paita ja peppu! kuvaki kertoo varmasti sen.


Renen opittua sisäsiistiksi n. 4kk-5kk ikäisenä alettiin vähä muitaki temppuja opettamaan. Meillä ku ei käskyjen opettamisessa kiirettä pidetty, vaan annettiin koiran kasvaa ja kehittyä. Lisäks vapaanaolon opetteluun käytettiin runsaasti aikaa ja myös kaikkeen muuhun kivaan, kuten leikkimiseen ja sosiaalistamiseen.

Rene ku on hieman pökö niin uusien temppujenki opettamiseen kului aikaa. Maatehan tämä oppi vasta 2-vuotiaana, koska vaikka mitä kikkaa koitti nii ei se maahan mennyt! 2 vuotta ko täytti nii maate mentiin yhtäkkiä ko tyhjästä ja samoja kikkoja tehtiin silloinkin ko pentuna. Tiä sitte mikä ongelma siinä aiemmin oli.
Rene on kuitenki aina ollu tosi helppo motivoida. On kelvannu jopa omat kehuni ja koira on jo aivan innoissaan. Parhautta toki on kaikki namit ja lelut ;)






Kesä oli ihanaa aikaa! pieni noutajahullu tykästyi heti veteen, jossa viettikin suurimman osan ajastaan. Jos siis vain lenkkien ohessa vettä oli lähellä.
Miten ihanaa se oli itestäki viimein omistaa koira, joka tykkää vedestä ja noutamisesta.
Rene on tuntunu kyllä alusta asti mulle niin sopivalta. Me ollaan ko luodut toisillemme.
Lisäks siittä on moneen harrastukseen kaveria, joka on ihan parasta.




Renen pentuaikana matkusteltiinki aika paljon. Käytiin bussilla Kokkolassa, jossa Rene näki enempi ihmisiä ja mikä parasta, koirapuistoon suunnattiin jossa oli leikkikavereita!
Junalla on myös matkusteltu ja käyty Renen veljeä, Ricoa katsomassa Jyväskylässä.
Nykyäänhän junalla on matkusteltu useita kymmeniä kertoja ko muutettiin viime syksyny Espooseen ja täytyy joka kuukausi kuitenki kotikunnille päästä. Onhan junissakin huonot puolet matkustaa koirien kanssa, mutta kyllä ne menee, jos sillä säästää.


Alempana muutama koirakaverikin keiden kanssa Rene sai pentuaikana leikkiä ja toki edelleen joitaki näitä nähdään:

Rene, Martta & Roy

Rene & Curro

Wanda, Martta, Rene & Roy

Martta, Dooris, Roy & Rene

Nelli & Rene

Huti, Daim, Roy, Rene & Martta

Tollanen taapero se on joskus ollut, mutta kyllä se vain on ihana omistaa nyt aikuinen peruskoulutettu koiruus.
Toivottavasti kenellekkään ei tuu kauheeta pentukuumetta Renen kuvia katsoessa ;)


tiistai 25. helmikuuta 2014

Agin alkeiskurssi loppui, mutta seuraavaks jatkokurssille! ;)


23.2 Sunnuntaina oliki sitte viimenen agin alkeiskurssi!
Paljo Rene on oppinu tämän alkeiskurssin aikana kyllä ja täytyy myöntää, että mehä ollaan molemmat iha hurahtaneet tähän harrastukseen. ^^
Jatkokurssi alkaaki sitte jo 2.3, eli tämän viikon sunnuntaina. Innolla ootan, että mitä kaikkea sielä tullaankaa oppimaan.




Keinu oli ihan uus juttu viimesellä kerralla! keinua mentiin n. 4krt vain, mutta hienostihan seki meni heti ekalla kerralla. Reneä ei yhtää jännittäny keinuva lauta, vaan suoraaha se paino menemään keinunki tuosta noi vaa.
Ohjaajaki sano, että Rene on kyllä hirmu reipas ja mikään uus este ei jännitä :)


Koitin taas paintilla tehä rataa mitä mentiin viimesellä kerralla.. toivottavasti saatte jotain selvää.
1. Okserilta renkaalle, renkaalta putkelle ja putkelta muurille. Tätä rataa mentiin ihan ekaks muutamaan otteeseen. Videoki löytyy.
2. Okserilta renkaalle, renkaalta putkelle, putkelta muurille, muurilta esteelle ja esteeltä puomelle. Tätä rataa mentiin ekan radan jälkeen sitte vähä useamman kerran. Mukava rata oli kyllä. Videoki löytyy.
3. Okserilta renkaalle, renkaalta putkelle, putkelta muurille, muurilta esteelle, esteeltä puomelle ja puomelta renkaalle. Tätä rataa mentiin sitte muutaman kerran tunnin lopuks.

Viimenen tunti käytettiinki melkei kokonaan ratojen suorittamiseen, mutta tunnin aluks mentiin hetken aikaa yksittäin okseria, puomea ja uutta estettä, keinua.

Missä parannettavaa?
Jos rupee miettimää nii vois sanoo, että vaikka ja missä! :D kaikki muut esteet Rene tuntuu suorittavan mallikkaasti, paitsi putken. Videoistaki näkee, että hiasta menoahan se on putkella vaikka oikeesti tuolta koiralta löytyy potkua muihin esteisiin.
Putkea kurssilla ruettiin liian nopeaa kääntämään ja pidentämään.. Rene ei oo vieläkää hokannu sitä kivana esteenä. Se ei tykkää ko mua ei yhtäkkii enää näykkään.
Putkelle se menee VAIN sillon ko heitän sinne herkun! sille ei auta, että näyttää käellä putkeen, eikä se että minä ulkopuolella kosketan putkea ylhäältä sitä mukaan ko menen eteenpäin.
Kotona täytyy koittaa värkätä jonkulaista putkea, joka on suora ja lyhyt. Jospa seki este alkais menemään sitte joskus mukavemmin ja nopeammin.

video
Video otettu 2.2
video
Video otettu 16.2

video
Video otettu 23.2

video
Video otettu 23.2

Mitäs muuta meille?
Kuten varmaanki huomaa, että postaukset on jääny tosi vähälle mutta onhan siihen syyki. Nimittäin oon sairastanu keuhkokuumetta nyt viikon verran..
Ei oo hirveesti ollu innostusta kirjottaa mitään blogia ko ei oo voinu tehä mitään muutakaan.
Virtaahan mulla tuntuu olevan ko pienesä kyläsä nytki, mutta onneks Markus on saanu mulle taottua järkiä ees jonki verran päähän ja oon sen ansiosta pystyny ottaan nyt rennommin.
Koirat on päässy päivittäin lenkille, saaneet juosta kotipihalla vapaina ja kiitos kuuluuki mun rakkaalle miehelle ♥ Koirat on ollu tyytyväisiä.

Miten mä sitte viime sunnuntaina agissa olin? 
hehee, tää onki aika hauska juttu.. :D mun vaa oli PAKKO päästä agiin! sanoin Markuksellekki, että kyllä mää rennosti sielä osaan ottaa mut käviki vähä toiste.. ratoja mentiinki paljo enemmän mitä normaalisti ja Renellä tuntu olevan virtaa oikein kunnolla.
SeliSeli.. hehh, näimpä.

Tänään on ollu aivan ihana ilma ulkona! lumet sulannu melkei kokonaan ja aurinko paistaa.
Tekis nii mieli lähtä ulkoilemaan koirien kanssa, mutta onhan tuo kulta ne jo käyttäny lenkillä.
Lääkärissäkin tuli tänää taas käytyä, koska yskä edelleen jatkuu..
Rohinaa kuulu edelleen keuhkoista, mutta tulehusarvo laskenu sentään. Lääkäri määräs taas uuden antibioottikuurin, joka kestää 10pv + joku yskänlääke.. jospa nuo lääkkeet veis nyt tän yskänki kokonaa pois ja olo kohenis.

Eilisen iltaruoka, joka sisältää neu:ta, öljyä, kananmunaa ja hieman myös napuja


Rene otti eilen 'hieman' rennosti :D


Jospa tää olo rupeis tästä kohta koheneen nii pääsis päivitteleen useemmin blogia!
Pentuhaaste Renestä on vielä tekemättä ja meidät haastettiinki taas yhteen haasteeseen, joten postausta on kyllä luvassa.