Sivut

torstai 2. huhtikuuta 2015

Roy 6wee ♥



"Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain,
hyvää syntymäpäivää toivotan.
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain,
ja PALJON ONNEA vaan" ♥



Laumamme vanhin karvakorva Roy täyttää tänään jo 6 vuotta!
Aika kuluu uskomattoman nopeaa tämän apinan kanssa, joka on edelleen ikuinen ADHD ja aikuistumisen merkkejä ei tunnu vieläkään löytyvän.
Toivon, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä.



Kaikki kuvat on otettu eilen Soukan koirapuistosta ja ylempi kuva kertoo sen, että herralla piisas energiaa ja ralliteltua tuli taas kovasti muiden koirien kanssa.
Kyykyssä kuvailin koirien menoa, kunnes yhtäkkiä Roy kaataa mut kumoon, jollon taas muutamat ärräpäät sain päästää, herra juoksee pakoon, kauempana peppu pystyssä kattoo mua ja hetken päästä tulee luokse hyvin varmasti ja rauhallisin elein, että: "älääs nyyyt!" :D

Voi kuinka useasti olen ärräpäitä tälle herralle luetellut, sillä se edelleen innostuessaan juoksee päättömänä ja aivottomana maantiekiitäjänä, vetää kumoon ihmiset, ai koira muka väistää ihmistä? noh, se ei ainakaan päde Royn kohdalla.
Kerran se juoksi ystäväni jalkojen VÄLISTÄ tämän kävellessä normaalisti ja tottahan toki sitä tuollasen tilanteen jälkeen löydettiin ittensä maasta makaamasta. Hupsiis, muutamat naurutki päästettiin.



Vuoden ajan tehtiin luoksetulotreenejä pitkän 30m pitusen liinan kanssa.
Kerran penkan jäällä kävellessä koirien ja ystävän kanssa Roy näki lintuja, joiden luo lähti juoksemaan sata lasissa. Minä toki olin sillee, että: "hähää, et kuule mee mihkää!" ja otin kunnon asennon jaloillani, sekä pidin tiukasti kiinni liinan lenkistä.
Liinan tullessa tiukalle siinä samassa vedin mahtavassa kaaressa mahalleni ja koira painelee lintujen perään liina perässä. Käsilenkki meni poikki. Sanoivat, että kestävä liina.
Pari oikeeta nahkaremmiäkin menny poikki. Myyjä lupaili, että varmasti kestää koko koiran elämän ja ehkä jopa toisenkin koiran. Nahkaremmin oltua pari päivää käytössä ja yhtenä päivänä lenkillä Roy näki rusakon. Kova nykäsy ja bgb-lukko remmissä poikki. Toinen nahkremmi meni käsilenkin alta poikki. Takuulla oli valmistusvirhe, mutta minähän en saamattomana jaksanut lähtä remmiä palauttamaan.

Kaikkien karkailureissujen, testailujen ja jatkuvan vääntämisen takia olen monesti uhannu tehä koirasta rukkaset, mutta sittekö oon miettiny niin koirahan on mulle ihan älyttömän rakas ja tärkeä.
Se on just ko minä itte.




Jotkut sanoo, että sellainen koira millainen omistaja ja tämä kyllä pätee meillä.

Roy on yhtä rasittava ko minä, testaa jatkuvasti toisen hermoja, hirmu äänekäs/puhelias niiku omistajansa, itsepäinen, itsevarma, ei paljoa hetkahda ärräpäistä/mollaamisesta, hurjapää, mieliala vaihtuu jatkuvasti ja seikkailunhaluinen.

Upea koira kaikenkaikkiaan, jonka kanssa en ole vielä ikinä nähnyt tylsää päivää ja aina saa olla varpaillaan, että mitä jäynää se herra keksii seuraavaksi.



Roy on ollut tähän ikään mennessä aikalailla perusterve kaveri.
Silmätulehuksia on ollut ja tuntuu, että niitä on aina vain yhä useammin mitä enemmän ikää tulee. Aina sama silmä ja ikinä ei ole tarttunut Reneen ja Riimiin.
Mielessä käynyt, että jos kävis silmät tarkistuttaan samalla sittekö Riimin luuston kuvauttaa.
Joka kerta silmätulehukseen tipat saatu lääkkeeks ja ne on kyllä auttanu. Viime silmätulehus tais olla 4kk sitten ja nyt vasta näytti taas siltä, että tulossa ois kohta jo seuraava. Onneks meillä on silmähuuhdetta, jolla sitte 3-4pv puhistelin Royn silmää ja sehän auttoi! wau.

Yks asia mitä en tänne blogiin asti ookkaan kertonut kävi tuossa pari kk sitten.
Tulin koulusta kotiin ja lähin suoraa koko poppoon kanssa pitkälle lenkille.
Roy on tarhassa aina ko me ollaan kotoa pois, koska se niin viihtyy ulkona. Usein töiden jälkeen ko lähtää suoraa lenkille ja lenkin jälkeen kotipihalla herra oikein kiskoo takas tarhaan. Olihan se joo 2,5-vuotiaaseen saakka täysin ulkokoira ja onhan sillä hyvin tilava tarha ja koppikin, joten ei ihmekkään ko viihtyy siellä. Riimikin haluais tarhaan usein ja leikkimään joskus päästänki, mutta eeei, Riimi ei saa jäädä tarhaan sen kauemmaks aikaa. Rene ei viihy yhtään tarhassa. Royki aina yöt vähintään sisällä.
Taas poikettiin ohi aiheen, eli joo, koulun jälkeen lähin Royta hakeen tarhasta. Roy on yleensä tosi intopiukiana, häntä heiluu, vinkuu ja hyppii. Aivanko pääsis tyylii kerta viikkoon vain lenkille, vaikka oikeesti päivittäin käyään 3krt lenkillä.
Tällä kertaa Roy oli hyvin vaisu. Häntä ei heilunu ja pantaakin oli hyvin vaikea saada kaulaan ko päätä piti alhaalla.
Lenkillä yleensä hyvin tohkeissaan ja aktiivisesti tarkkailee ympäristöä. Nyt se vain laahusti mun jalkojen vieressä. Yritin innostuttaa, mutta ei, mikään ei auttanut.
Lenkin lopussa Royn takapää rupes heittelemään. Se ei pysyny enää ollenkaan paikoillaan, sillä horjuminen oli ihan kamalaa. Annoin jalallani tukea ja pidin käsillä vasten jalkaani. Riimi meni ihan paniikkiin. Rupes nuoleen Royta suusta, enkä meinannu millään saada neitiä herran luota pois.
Horjuminen loppui aika nopsaa ja jälleen takajalat piti. Lenkin jälkeen suihkun kautta sisälle ja Roy nukku KOKO ILLAN. Ei paljoa liikkunut sohvalta, ei välittäny yhtään vaikka Markuksen veli tuli kotiin yms. Soitin toki vakkari lekurille, jolla oli ajat ihan täynnä. Kello oli sen verran, että päivystävälle olis joutunu viiä ja kuulutaan Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan, eli toki Suomen kalleimpaan eläinlääkäriin. Paikkakuntakohtasesti määräytyvät.
Ei siinä, toki meillä rahaa on jos jotain yllättävää tulee ja nytki säästössä koko ajan, mutta mä päätin, että seuraillaan vielä. Koira oli kuitenkin hyvin rauhallinen, joi vettä ja söi iltapalan samalla huipulla ruokahalullaan. Yö meni hienosti ja jo seuraavana aamuna sängystä noustessa Roy kieri jalkoja normaaliin tapaan häntä heiluen ja vinkuen. Koira oli oma itsensä.
Mistä ihmeestä se eilinen johtui jää nyt mysteeriksi.
Royn kasvattajan kanssa juttelin ja monia asioita tuli mieleen. Mua rupes kuitenki epäilyttään, että onkohan oikeesti joku hullu käyny heittään Royn tarhaan jotain nakkia kera jonku myrkyn? hullultahan tää kuulostaa, mutta Viherlaakso missä joka toinen päivä ennen lenkkeiltiin, on löydetty makkaraa, jossa rotanmyrkkyä, sekä nuppineuloja.
Täälä päin asuu ihan hulluja ihmisiä, jotka vihaa eläimiä.

Nyt pari kk eteenpäin mentyä toista vastaavaa tilannetta ei ole tapahtunut ja toivottavasti jääköön ekaks ja vikaks kerraks. Jos joskus myöhemmin käy samoten niin toki viemme koiran heti lekuriin, eikä mietitä. Pakko sillon tutkia, että mistä johtuu.
Koiralla ei kuitenkaan ole kipuja, jos sitä koskee. Juoksee rallia täysiä muiden kans ja koirahierojakin kehui, että kuinka Royn takajalat on vetreät. Jopa vetreämmät ko Renellä. Pyöritteli siis takajalkoja ja Royn jalat venyi ja pyöri ko jollain nuorella koiralla.

Nyt kuitenkaan en sen enempää halua muistella tuota tilannetta, sillä toki jouduin tirauttaan kyyneliä ja pelkään, jos menetän tämän hurtan.
Toivon vaan, että saan Royn kanssa kulkea vielä monet vuodet ja harrastella tokoa. :)

Roy sai synttärilahjaks punasella fleecellä olevan supermies pannan ja Rene sai siinä samassa keltasella fleecellä.


Eilen käytiin ostamassa lihatiskiltä koirille porsaan ulkofilettä 1,4kg.
Tämä viikkohan on ollut synttäreitä täynnä! eka Riimin ja nyt Royn. Pitäähän mun mussukoita vähä hemmotella ja siinä samassa toki synttäri"vieras" Rene saa nauttia erilaisesta lihasta.

Eilen illalla leikkelin jo lihasta paloja kuppiin, mutta tänä iltana koirat saa isomman satsin ulkofilettä kera riisin.

Royn kanssa tarkoitus lähtä tänään käymään vielä Mustissa&Mirrissä. Punnihteen koira, että onko yhtään laihtunu ja uus remmikin ostetaan.


8 kommenttia:

  1. Mä en ite tykkää hihnoissa yhtään noista pistoolilukoista, grippihihnoissa vielä menee, mutta mä en luota niiden kestämiseen. Yks on menny poikki siitä rinkulasta tai siis se rinkula väänty yhdestä nykäsystä niin paljo. Jäävät myös herkästi auki, jos menee hiekkaa väliin ja pakkasella niiden kanssa tappelu on vähän mitä on. Voin ostaa kivan nahkaremmin pistoolilukolla, jos se on punottu kun lukot saa helposti vaihdettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Roylla kerran ollu pistoolilukko ja se lukko osa väänty ulospäin ja koira pääs pannastaan irti. Nyt kuitenki on hihnakäyttäytymistä opeteltu ja jos rusakko ei pompi tiellä niin remmit on kestäny. Päätin siis tänään ostaa turkoosin Rukan pannan kans yhteensopivan turkoosin pistoolilukollisen remmin :D
      Renellä ja Riimillä ei oo pistoolilukkojen kans ollu mitää ongelmaa.

      Poista
  2. Mä pystyin huvin samaistuun alkutekstiin Väinön kanssa. Kuinka monta kertaa ittekkin on otettu tukeva asento jaloilla ja odotettu sitä kun toinen nyppäsee liinan toisessa päässä.

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea Roy! Ihanat pannat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitooos! Eikookki :3 kunno supermiehiähän nuot on.

      Poista
  4. Mulla on koirani kanssa kestänyt myös hihnat ihan hyvin vaikka se välillä huomaakin rusaskoita ja sitte on menoa :D Tosin mulla oli ennen vakiokäytössä just rukan hihna (sellanen jota voi säätää) ja siitä meni rikki yks päivä ihan yhtäkkiä sääto-osa, joka oli metallia. Lukot on sen sijaan kestänyt hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dodi, hyvä juttu! :D
      Voieei.. katotaa siis kauo kestää meillä.

      Poista