Sivut

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pohjanmaalla ja typerä flunssa



Torstaina ehittiin just ja just Riimin kans Pendolino junaan, joka lähti Tikkurilasta! Kyllä tuliki juostua ja Riimi liukuportaissa mieheni sylissä.

Klo. 22:30 juna Kokkolassa ja vastassa mummu ja pappa.

Kälviän kohalla kaks isoa hirviäki nähtiin, jokka mollotti suoraa tien vieressä ja miettivät varmaanki, että koska lähtevät tietä ylittään..


Himangalle saavuttiin klo. 23:00, Riimin kans lenkki, iltapesut ja nukkumaan.

Perjantaina klo. 10 ylös, aamupalat massuun, lenkki Riimin kans ja klo. 12 oli itellä ripsien ja kulmien laitto. Ripsien ja kulmien jälkeen pyörällä takas mummulle, Riimi mukaan ja autolla iskälle.

Riimi & Viivi


Iskällä Viivi havanna otti meidät ilolla vastaan, Riimi meni ihan ekana kaataan Viivin lelukopan ja otti sieltä lemppari lelunsa suuhun ja toi näytille ylpeenä.

Iskällä rupateltiin niitä näitä, juotiin kahvit ja kahvin jälkeen lähettiin heittään peltolenkki yhdessä äitipuolen, Viivin ja Riimin kans.



Peltotiellä oli tilaa rallitella ja ekan kerran näin Viivinki ihan intopiukeena Riimin seurassa. Yleensä Viivi on ollu sellanen, että varoo isoa ja pelottavaa Riimiä, mutta tyty on selvästi saanu itseluottamusta ja huomannu, ettei nuo Nooran hurttaset ehkä häntä syökkään.
Ilo oli kyllä katsoa sitä karvakasan rallittelua ja Riimiki vallan innostui.


Viivi on tosiaan 3,5 vuotias havanna, joka on jääny toooosi pieneks. Tyty ei oo ko jotain 2-2,5kg. Siinä saa siis todellaki katsoa, ettei Riimikään ihan lytistä pientä.

Peltolenkin jälkeen heipat koko poppoolle, mummulle syömään ja mummulta kohti urheilukenttää, jossa meitä odottikin jo Hartsa ja tämän labbis Martta.




Hartsan ja koirie kans suunnattiin Akolankaria päin, josa ihan ekana noutajat tuttuun tapaan meren nähtyään pinkovat veteen, uida polskivat, kisaavat kumpi saa kepin ekana kiinni ja nauttivat yhdessäolosta.




Mereltä lähettiin jatkaan matkaa ja kiertään tuttu Akolankarin luontopolku, joka oliki muuttunu sitte viime näkemän. Puita kaadettu yhdestä kohtaa ihan hirveesti ja lammasverkot menee ihan lähellä polkua. Lampaita ei onneks aituussa ollut, mutta sitäki enemmän polulla vilisi kusiaisia, paarmoja lenteli ja heinä oli todella pitkää.

Polulla Hartsa aivan yhtäkkiä huudahtaa: "apua, misä on mun autonavaimet?" ja muutamien ärräpäiden jälkeen jatkettiin matkaa, luontopolun loputtua lampaitakin nähtiin ja vietiin Mara ja Riimi Hartsan porukoille, jokka asuu ihan lähellä Akolankaria.



Koirat vietyämme lähettiin ettiin avaimia, kierrettiin koko polku uudestaan, etittiin kalliolta ja ei, ei sitte missään näy.
Hartsan isällä oli onneks autoon vara-avaimet, joten ei muuta ko Hartsan porukoille takasi jalat ihan muusina ja kantapäähänki tuli rakko. Ihan takuulla tuli käveltyä yli 10km.


Hartsan porukoilla Hartsan isällä oli isot synttärikemut ja Riimi sielä onnensakukkuloilla vieraiden rapsuteltavana. Päästiin kuokkavieraina herkutteleen kahvipöytään ja hetken siinä höpöteltyä jatkettiin Riimin kans matkaa takasi mummulle.

Mummulla Riimille iltapala ja ite menin käymää vielä Anniinan luona kahveella. Kahvittelun jälkeen mummulle takas pyörällä, pakkaamista, Riimi auton kyytiin ja suuntana Kannus. Mummu ja pappa lähtivät heittämään meidät Markuksen porukoille.
Autossa Riimi selvästi mökötti mulle. Koitin puhua neidille, käskiä tämän kattua mua silmiin, mutta pöööh, neiti vaan katto ulos ikkunasta, suupielet ihan löllönä ja ei mitään kontaktia. Pienet nauruthan siinä pääs mulla ja mummulla. Liekö tyty pahottanu mielensä ko en ottanu sitä joka paikkaan mukaan, veluja ikävä tai sitte neiti oli vain ihan väsy.


Kannuksesa Markuksen porukoilla ooteltiin herrojen saapuvan perille ja sieltähän ne piakkoin jo tulivatkin. Pihalle päästessä veluja moikkaan Riimi oli niiin superhyper onnellinen, että taispa Royta ja Reneä olla vain ikävä.
Koko poppoon kans ilta/yölenkki, auton purku ja nukkumaan.


Lauantaina aamupalat massuun ja klo. 10 aikoina heittään pitkä mettälenkki koko köörin kans.
Rene ja Riimi sai rallitella vapaina, mutta Roy joutui tyytymään flexiin. Roylla ku oli jääny korvat Espooseen ja hajuja näytti olevan vaikka millä mitalla.

Mehtälenkki tais olla yhtä tuskaa meidä immeisten mielestä, sillä ihan takuulla meidän perässä oli lähes sata kärpästä ja paarmaa. Ne yritti änkiä suuhun, korviin, nenään, ihan jokapuolelle. Heinäkuu on se kaikkein pahin paarmojenki kohalla ja vieläpä maalla niitä oikeesti riittää.


Klo. 13 vietiin Roy ja Rene rakkaan ystävän hoiviin ja Riimi sai jäädä Kannukseen. Koko ilta meniki nopsaa Markuksen äidin 50v juhlissa. Vieraita oli riittämiin, lapsia myös, kaikkea nannaa ja herkkuja, ilmat kohillaan ja Riimi myös onnessaan vieraiden saamasta huomiosta.

Roy ja Rene vietiin siis suosiolla ystävän luokse, sillä Roy ko ei pysy sitte millään vapaana pihalla, ois se pitäny kiinnittää ulos narun nokkaan, lapsia oli nii paljo, että ois saanu koko ajan olla vahtimassa ettei ne tee mitään ilkeyksiä ja Rene varsinki ois stressannu paljo jos ei ois saanu olla mun lähellä ja se ku menee ihan lukkoon isosta melusta ja lapsista. Onneks omistan näi ihanan ystävän, joka lyhyellä varotusajalla ottaa avosylin vastaan mun karvakorvat ♥

Riimi sai mennä koko päivän vapaana. Välillä se oli ulkona, kun taas välillä sisällä. Lapsien kans oikeestaan se oli koko ajan, juoksivat kilpaa, leikkivät leluilla ja vvooi hyvääne aika ko neiti oli tyytyväinen.
Klo. 19 aikaan Roy ja Rene Kannukseen, lenkki koko lauman kans, iltapalat ja iltapalan jälkeen herrat sai jäädä nukkumaan meidä makkariin.

Riimi vielä klo. 23 aikaanki tallusteli pihalla eestaas, ei malttanu pysyä paikoillaan ja neiti oli yksinkertasesti niin väsy, että se käveliki ko joku vanha mummokoira. Tallusti eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. :')

Puolenyön aikaan Riimi herrojen kans makkariin ja neiti hyppäski heti sänkyyn nukkumaan. Meidän immeisten ilta jatku vielä paikalliseen.

Olet Ystävä kultainen ♥

Sunnuntaina olo oli ko jollain kuolleella. Ei jaksanu sitte mitään tehä. Flunssaki iski, tai olihan se jo torstaina alkanu, mutta sunnuntaina se vasta paha oliki.
Koirie kans pariin otteeseen lenkit heitettiin, auto pakatiin valmiiks ja päikkärit otettiin vielä ennen lähtöä. Vikan lenkin aikana koiratki oikein ihanasti päätti sukeltaa paskaojaan, joten eihän siinä muu auttanu ko lähtä peseen hurttaset shampoon kera.

Klo. 19 aikoina mersun nokka kohti Espoota ja vasta klo. 2 aikaan yöllä perillä. Koirien kans Espoossa yölenkki, iltapalat, tavaroiden purku ja nukkumaan.


Maanantaina oli jo pakko lähtä lääkäriin, flunssa ku ei halunnu millää lähtä poies. Lääkäri määräs montaa eri lääkettä, joten ei muuta ko apteekkiin ja siinä samassa tuli käytyä eläinkaupassa.

Koirille tuli ostettua dentastix puruluita, maksaherkkuja treeneihin, 10kpl rustoluita, 3 pötköä lohta, 2 pötköä sika-nautaa ja kakkapusseja. Pakkanen rupiaa näyttään jo aika tyhjältä, eli kohta tehtävä iso lihatilaus.



Postista saapui myös odotettu back on track verkkoloimi ja tällä kertaa oikeaa kokoakin! 55 koko näytti vähä liian pieneltä, joten tilaukseen lähti 59 koko, joka onki just soppeli.

Nyt ei muuta ko takista kaikki ilo irti ja paljon käyttöä nii eiköhän siittäki joku postaus joskus tule. ;)




Tiistaina flunssanen olo ei ollu sitte yhtään hellittäny. Vertaki vuotaa nokasta tasasin väliajoin, ihan niiku se ite flunssa ois jo riittäny. Mieheniki sai saman flunssan mitä itellä, joten kotona oliki nyt 2 sairastavaa ja 3 energistä koiraa.

Päätettiin päivällä lähtä autolla läheiselle puistolle, joka oliki oikein hyvä päätös.
Koirat sai purkaa keskenään virtansa, kaivaa kuoppia ja välillä kävivät juomassa vettä. Me mieheni kans istuttiin penkillä kera nessujen.
Pienten puolelle tuli myös 2 rallittelukaveria, joten meidä lauma sai ihan kunnolla juosta verkko välissä näide pienten hurttien kans. Kylläpä ne jaksoki kauon. Riimi luovutti ekana, Rene tokana ja Roy vikana. Juoksi ne varmaan 5-10min eestaas aitaa pitkin ja lopputuloksena kolme erittäin väsynyttä piskiä. Hahh, ihan huippua. Ei muuta ko kotiin.



Okeiokei, myönnettäköön. Mun oli ihan pakko päästä illalla agitreeneihin! kuka hullu niistä nyt haluis olla pois? kurssi maksettu ja jos otan vähä rennommin.

Klo. 19 Niinu Agility Sportilla, Markus käytti Riimin lenkillä, jona aikana itte tutustuin rataan, radan tutustumisen jälkeen Riimi sisälle, pyörittelyä, temppujen tekoa ja odottelua radalle. Riimi pääsiki jo toisena rataa tekemään, joten kauaa ei tarvinu odottaa ja koiralla lihakset lämpimänä.

Toukokuisesta agin alkeisjatkokurssista Riimillä oli selvästi jääny mieleen "eteen"-käsky, joka eilisissä treeneissä pääsi oikeuksiinsa. Ihan huippua! on se taitava.
Todella kivat treenit, vaikka itte en paljoo jaksanukkaa juosta huonon voinnin takia. Riimi rupes näyttään myös väsymisen merkkejä, johon oliki sitte hyvä lopettaa.
On se onni omistaa koira, joka näyttää ko rupiaa väsymään. Rene ku on jotain ihan muuta. Se tekis varmaan loppuun saakka agia, eikä näytä väsymisen merkkejä vasta ko kotona.



Hyvien treenien jälkeen lenkki Riimin kans, kotia, iltalenkki koko lauman kans, iltapalat ja nukkumaan.

Tänään, keskiviikkona on otettu vain rennosti. Toki lenkit on tehty, mutta pitkiä ei olla heitetty. Sellasia 30min kävelylenkkejä vain. Päivälenkin jälkeen rustoluut koirille ja näi muute on nukuttu ja koiria rapsuteltu. Roynki korvatippakuuri loppuu tänään ja korva näyttää jo hyvältä. Pitää toivua ettei korvatulehus uusi.
Markuksen porukat tuo meille tänään illalla pakkasen, joten ens kuussa iso lihatilaus saadaan kotia saakka.

5 kommenttia:

  1. On ilo lukea miten paljon jaksat touhuta koiriesi kanssa ja koiratkin selvästi nauttii :) Ja kyllähän kehityskin on huimaa.

    Pakko muuten kysyä, miten päädyit sekarotuisiin ja juuri kyseisiin rotuihin mitä koirissasi on? Mä en vähättele yhtään seropeja, mutta kuten varmasti itsekin tiedät, niin niistä ei koskaan tiedä millaisia kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehh, kiitosta!
      Maalle jäi tanssi- ja salitreenit, joten nyt on aikaa jokaisen kans treenailla. Roy ja Rene ollu nyt näi kesällä vähä enemmän lomalla ja Riimi käyny säännöllisesti treeneissä kurssien ansiosta.

      Sekarotuiset on vain omaan mieleen kivempia. Niidenkin kans voi mennä virallisiin kisoihin ja harrastella monipuolisesti. En yksinkertaisesti tiedä vieläkään jos joskus rotukoiran otan, että mikä nyt oikeesti ois omaan mieleen just se hyvä. Niitä rotuja on nii paljon ja sekarotuisissa voi olla kivasti just montaa mieleistä rotua.

      Roy on eka oma koirani, jonka ostin 14-vuotiaana. Royn täytyi pystyä olla häkissä. Isäpuoleni ku on allerginen koirille. Odotin Roylta ainoastaan seuraa ja lenkkikaveria ja niitä se on ollukki. Ikää tuli enemmän, muutin pois kotoa ja hienosti siittä sisäkoira saatiin. Myöhemmin alkoi myös toko kiinnostamaan. Tokoa harrastetaanki, mutta eihän sen rodut oo mistään parhaimmasta päästä tokoon. Mielipiteet muuttuu ja hyvin on elelty. Roy on opettanut mua paljon.

      Rene on taas sellainen miksaus, jossa KAIKKI rodut on omaan mieleen. Haaveilin agikoiraa ja sitä Rene on ollu just täydellisesti. Ei vois olla parempaa. Renen kans voi harrastaa mitä vain! Okei, ei mehtästystä. Sillä ei oo yhtää riistaviettiä, onneks. Roy tulee oleen ainut ja vika riistavietti miksaus mitä mulla tulee oleen.

      Sitte mun vaava, Riimi :3
      Etsin sopivaa seropia pidemmän aikaa. Pähkäilin oisko nyt rotukoiran vuoro mut eei, ei ollut. Riimin myynti-ilmotuksen ko näin, mun mielessä ei enää mitään muuta pyörinytkään. Aattelin että tässä se on ja niinhän se oliki. Upea mix, ihana seurakoira, hyvä harrastekoira. Mitä muuta voinkaan toivoa.

      Ehkä joskus puhas tulee, mutta entiä vielä mikä rotu. Riippuu niin elämäntilanteesta, paljo mulla on aikaa, kui haastava koira, mitä haen siltä. Tällä hetkellä mielessä on kultsu, tolleri, sammari, kleini, irlis ja tsekki. :D

      Poista
  2. Sinut on haastettu! :)

    http://iikku-iikku.blogspot.fi/2015/07/liebster-awards-haaste.html

    VastaaPoista
  3. moikka! ihan nyt vaan mielenkiinnosta kysyn että onkos toi koirapuisto jupperissa espoossa? näyttää niin tutulta :D jos vaikka satuttais joskus näkemään, koiras kun vaikuttaa niin hauskoilta leikkikavereilta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      Kyllä on joo, jupperin puisto. :)
      Roy ja Rene ei oo oikein puistokoiria, mutta rauhalliseen aikaan puistoillaan kaikkien kans. Roy ja Rene eivät tule leikkaamattomien urkkien kans juttuun. Leikatut urkit ja kaaaikki nartut on kivoja. Riimi on kaikkien kaveri.

      Poista