Sivut

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hurttahuoneen haaste sekarotuisten omistajille


Nyt tuli sellanen haaste vastaan, johon mielenkiinnolla osallistutaan.
Kiitos siis Hurttahuone!

Haasteessa näkyvät kuvat julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa blogissa.
Kesällä meitä kävi kuvaamassa Mauri Helenius. Perheemme pääsi lokakuussa julkastuun reumalehen kanteen, jossa myös parin aukion juttu meistä ja mieheni sairaudesta, nivelreumasta.



1. Mitä rotuja koirassasi on?
Royn emä on itälaika-jämtlanninpystykorva mix ja isä itäeuroopanpaimenkoira-kaukasiankoira-keskiaasiankoira mix. Renen emä on novascotiannoutaja ja isä pkcollie-samojedinkoira mix. Riimin emä on kultainennoutaja ja isä on samojedinkoira.

2. Miksi valitsit juuri sekarotuisen?
Royta hankkiessa vaatimuksena oli, että sen täytyy pärjätä ulkona ja olla hyvä lenkkikoira pitkillekki lenkeille. Asuin tuolloin vielä kotona porukoilla, isäpuoli allerginen koirille ja näin ollen ulkokoira oli ainut vaihtoehto. Mielessä kävi silloin jo samojedinkoira, mutta harmikseen 14-vuotiaana ei puhtaaseen koiraan ollut varaa. Ostin siis omilla rahoillani Royn ja sille tarpeelliset tavarat. Porukat kustansi ruoan, ison tarhan ja kopin.
Toista koiraa miettiessä kävi jo yhä useampi rotukoira mielessä. Asuin tuolloin jo omillani, rivitalossa lähellä kylää. Halusin koiran, jolla olisi miellyttämishalua, mitä Roylla ei ollut ja en halunnut niin itsenäistä ja itsepäistä koiraa. Nyt kriteerinä ei enää ollut ulkona pärjäävä rotu, sillä olihan Roykin tuolloin jo sisällä. Mielessä pyöri yhä enemmän samojedinkoira ja uusina rotuina mielenkiinnon kohteeksi oli noussut collie ja tolleri. Keskustelin ihan kyseisten rotujen kasvattajien kanssa, mutta oikein mikään ei napannut ja usealla oli pentue suunnitteilla vasta vuoden päähän.
Apulaa selatessa en ikinä unoha sitä myynti-ilmotusta, missä Rene oli.. tai oikeastaan en ikinä unohda NIITÄ myynti-ilmotuksia mistä koirani olen löytänyt.

Renessä oli kaikki, siis ihan kaikki haaveilemani rodut! pistin heti suoraa kasvattajalle viestiä ja pian oliki jo prinsessa pentueesta varattu. Luit oikein.. prinsessa. Kaikki urokset oli jo varattu. Sanoin kasvattajalle, että jos vain uros vapautuu niin vaihdan heti nartun siihen. Pari viikkoa kului ja sain mailia kasvattajalta. Uros oli VAPAUTUNUT! jeeeeeee, mää olin niin innoissaan. Jotenki tuntu vain paljo paremmalta saada toinen uros taloon. Sitähän mä olin jo ihan alusta saakka toivonutkin. Ei siinä, sain niin upean koiran, että oisin voinu kyllä nartunki ottaa siittä samasta pentueesta.
Vuodet vieri, harrastaminen rupesi kiinnostamaan entistä enemmän Renen saatuaan. Pian oli jo mielessä kolmas koira. Mieheni kanssa elämäntilanne vakiintui, muutettiin yhteen Espoossa ja hetken päästä koittikin se aika ku rupesin selamaan myynti-ilmoituksia. Mielessä kävi jälleen rotukoira, mutta niin myös seropit. Yhen kasvattajan kanssa oltiin juteltu jo pitkään, mutta ikäväkseni urokseksi valikoitui huono yksilö, joka omisti c/c lonkat ja 2/1 kyynärät. Siinä vaiheessa hälytyskellot soi ja sanoin ei. En voi ottaa tollasesta pentua itselleni. Mitä jos pennulleni tulisi yhtä huono luusto? kasvattaja otti nokkiinsa ja sanoi, ettei tällä rodulla ole sama asia c/c lonkat ko esim sakemannilla. Luojan kiitos en ottanut siittä pentua itselleni, sillä pari pentua siittä pentueesta on nyt saanu yhtä huonon luuston mitä isällä on. Eikä mua kiinnosta enää edes koko rotu.
Tämän tapauksen jälkeen olin 100% varma, että kolmas koira tulee olemaan sekarotuinen. Apulaa selatessa yks päivä työpaikalla tauolla ollen Riimi oli ilmoituksissa ihan ekana vastassa. Luin ilmoituksen ja sydän oli heti myyty tälle pentueelle. Olin ihan varma, että jos narttu on vielä vapaana, varaan ehottomasti nyt nartun. Kasvattaja pian vastas minulle kuvin ja tekstin ja iltapäivällä Riimi oli jo varattu meille. Päivääkään en ole katunut. Ihan mahtava persoona. Aikalailla sama luonne mitä Renellä.
Sekarotuisissa on vain sitä jotain, joka sytyttää. Koiraan saa pariki haaverotua samaan ja pian on jo sydän sulannu. Harvon oon elämäni aikana törmänny sellaseen rotukoiran kasvattajaan, jossa vanhemmat on mieleen niin luustolta ko luonteelta. Aina joku vain mättää niissä.


3. Kävikö mielessäsi ollenkaan rotukoiran hankinta?
Ylemmässä tekstissä tähän saa aika hyvin vastauksen. Kyllä kävi, jokaisen kohalla, mutta niin vain sekarotuinen valikoitui parhaaksi.

4. Käytätkö ikinä sekarotuisesta koirasta nimitystä "seropi"? Loukkaannutko tästä nimityksestä?
Kyllä käytän, olen kai käyttäny jo tässäki postauksessa :D en todellakaan loukkaannu. Miksi loukkaantuisin?


5. Mitä mieltä olet sekarotuisen pennuttamisesta?
Onhan näitä sekarotusia ihan tarpeeksi jo maailmalla, mutta hyvin harkitut ja terveeksi tutkitut vanhemmat ja niiden yhdistäminen, siinä en näe mitään pahaa. Sekarotuisia koiria saisi paljon enemmän tutkituttaa.

6. Harrastatko koirasi kanssa jotakin?
Harrastan. Royn kanssa käydään kerran viikossa ohjatuissa tokotreeneissä ja lisäksi kotona treenaillaan, kun on aikaa. Rene ja Riimi käy 1-2krt/viikossa ohjatuissa agitreeneissä. Välillä tuuraillaan seuran kautta rally-tokossa ja rallytoko onki ruennu nyt enemmän kiinnostamaan. Hakua olis tarkotus käydä keväällä kokeilemassa.


7. Oletko käynyt mätsäreissä, x-rotuisten luokkiin osallistuen?
Kyllä. Usein on käyty mätsäreitä kiertämässä. Uudellamaalla jääny vain vähä huono maku tähän lajiin. On törmätty mätsäreihin, joihin ei saa sekarotuisen kanssa edes osallistua, Rene ollu x-rotuisten ykkönen, eikä ole päässy BIS-kehään rotukoiria vastaan kilpaileen ja sama summa kuitenki maksettu ja jos mätsäriin pääsee, missä ei ole seropien kehää, lentää aika nopsaa seropin kanssa pihalle rotukoirien joukosta. Onneks kuitenki on myös hyviä kokemuksia, eikä kaikki järjestäjät "sorsi" seropeja. :)
Maalla mätsäreissä osataan käyttää maalaisjärjeä.

8. Miten varmistuit sekarotuista koiraa ostaessasi, ettet tue pentutehdastoimintaa?
Monella on eri mielipiteitä mitä tarkoittaa pentutehtailu. Mun mielestä jos pennun vanhemmat näkee, ne on hyvin pidetyt (karva hyvässä kunnossa, ilosia, eivät arkaile, syöneet hyvin, ovat puhtaita yms), pennut saaneet olla ihmisten kanssa tekemisissä, ovat eläneet talossa perheen keskellä, eivät yski, silmät ei rähmi, ovat sosiaalisia, puhtaita (tuoksuvat pennulle, ei shampoolle), ihmisläheisiä ja pullavia pyöreällä pentumassullaan nii mielestäni silloin ei ole hätää.


9. Oliko sekarotuinen koirasi suunnitellusta vai vahinkopentueesta?
Roy on vahinko, Rene suunniteltu ja Riimi vahinko.

10. Onko sekarotuinen koirasi FIX-rekisterissä?
Kyllä, kaikki on FIX-rekattu.


2 kommenttia:

  1. Kylläpäs Noora kirjoitit kauniisti ja asiantuntevasti. Renen kasvattajan sydäntä lämmitti taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 onni on saada noi ihana kasvattaja ja Rene on vaa jotai nii parasta :)

      Poista