Sivut

maanantai 25. tammikuuta 2016

Stressaava arki kera kipeän koiran



Postausta olenkin kirjoittanut jo aiheesta Renen epäonni, jota pääsee lukemaan painamalla TÄSTÄ.

Nopeasti selitettynä aiemmasta postauksesta Rene kävi eläinlääkärissä rokotuksilla tiitaina (12.1) ja samalla näytettiin lääkärille ihan outoa pahkuraa, jonka huomasin noin viikkoa aiemmin ennen rokotuksia tulleen suuhun. Yks päivä lenkin jälkeen heittelin normaalista meidän adhd äijälle lelua pihalla ja yhtäkkiä verta oli jokapuolella. Verta tuli suusta ja huomasin hampaan edessä pahkuran.

Rokotuksilla ellä katsoi pahkuraa samalla ja totesi, että se on kasvain. Todennäköisesti hyvänlaatuinen. Renelle varattiin samalla käynnillä leikkausaika, joka olisi viikon päästä tiistaina (19.1).


Leikkauspäivänä Rene lähti mukaani töihin aamuvuoroon, herra oli syönyt pari päivää hyvinhyvin huonosti, eikä töissä kelvannut edes juusto!! jos ei juusto kelpaa niin sillon on todettava, että nyt on koira oikeasti kipeä.

Rene oli ekaa kertaa mukanani töissä ja kyllä täytyy sanoa, että on se vain niiiin yhden ihmisen koira ja täysin välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan. Renttu seuras minua jokapaikkaan ja oli niin lähellä koko ajan. Välillä jos kävelin, pysähyin nopsaa nii herra törmäs jalkaani. Asukkaat ois hirveesti halunnu rapsutella Reneä, mutta mitä hulluja, ei tämä ole sellane koira mitä Riimi. Riimihän käy aina kaikkien luona ja kerjää jatkuvasti rapsuja. Reneä vanhukset saivat vain ihastella :--D
Tauolla istuin sohvalla, Rene ihan kiinni mussa ja nukahti niin sikeesti että vain tuhina kuului. Yks työkavereistakin totes, että: "kyllä se on Noora vain niin sinun perään" ja ihan tottahan tuo on. Ei ihmekään, että meille on muodostunut niin vahva side. Rene on mulle ihan älyttömän rakas ja tärkeä.

Aamuvuoron jälkeen autolla pöristeltiin eläinlääkäriin ja Renehän oli aivan ihmeissään, että miks me taas eläinlääkäriin tultiin.
Puntari näytti huonoa. Herra laihtunu reilu 2kg parin viikon aikana. No ei kyllä ihmekään, sillä ruoka ei ole maistunut.


Rene nukutettiin ja leikkaus alkoi. Pahkura oli nopeasti poistettu, suuhun laitettiin n. 4-5tikkiä, koska kolo vuoti aika paljon verta. Herra sai myös suoraa niskaan kipulääkkeen joka vaikuttaa pari päivää. Saikkua ellä määräsi vain pari päivää, sillä tällaiset leikkaukset paranee kuulemma nopeaa.
Pahkura lähetettiin patologin tutkittavaks. Tuloksia kuullaan noin viikon tai kahen päästä.

Ilta meniki Reneä seuratessa. Kotona oltiin vielä pitkään hieman pökkyrässä ja todella väsyneitä.


Keskiviikkona (20.1) eli leikkauksesta seuraavana päivänä Rene oli jo hieman parempi, vaikkei kylläkään syönyt vielä mitään. Markuksen kaksoisveli jäi kotia päiväksi, joten uskalsin lähtä töihin. Riimi lähti mukaani aamuvuoroon.

Aamuvuoron jälkeen ihanaihana kiprakka pakkanen ja aurinko sai minut lähtemään pitemmälle lenkille lauman kanssa, jota ei olisikaan pitänyt tehdä..
Kopsaan facesta tekstin, jonka kirjoitin lenkin jälkeen:

"Nyt mä en enää voi muuta sanua ko että kyllä meillä on PASKA tuuri..Töiden jälkeen ihana aurinkoinen ilma sai mut ja koirat lähteen pitemmälle lenkille. Ei ois kyllä pitäny.Käveltiin ihan normaalisti lauman kans omakotitaloalueella ja yhtäkkiä selän takaa juoksee iso uros husky suoraa Royn kimppuun ja seuraavaks Renen. Menin aivan shokkiin, puristin kädet yhteen ja rupesin huutamaan. Tiedän, pitäs olla itte rauhallinen tommosessa tilanteessa, mutta se kaikki tapahtu vain niin yhtäkkiä, en pystyny lopettamaan huutamista ja seisoin vain paikoillani ko silmien edessä koirat tappeli. Huskyn omistaja juoksee paikalle ja saa hetken päästä koiransa omieni kimpusta pois. Koiralla pihaa ympäröi noin metrin korkune aita, josta kuulemma ensimmäisen kerran elämässä hyppää muiden koirien perään. Noh, tottakai se kerta just tapahtuu meille!
Huskyn omistaja vie koiransa sisälle ja en vieläkään kykene jatkamaan lenkkiä. Rupeen itkemään. Menin aivan hajalle nähdessäni että molemmilta, Roylta ja Reneltä vuotaa verta. Roylla silmästä ja Renellä suusta. Painan vuoronperään molempien vuotavia paikkoja lumella. Vieraan koiran omistaja pahoittelee tapahtunutta ja sanoo että ei koiria tarvi lähtä käyttää lääkärissä.. Minä sanon, että jos vain joudun lähtä lääkäriin nii hän saa kyllä auttaa laskun maksussa. Lähden jatkaan lenkkiä, paljon matkaa vielä jäljellä kotiin, pitiki lähtä pitkälle lenkille. En enää koskaan, en koskaan mene tuota lenkkiä hoen itelle. Roy meni matkan varrella ihan kuralle. Vatsa ollu viimeks löysällä Riimin tullessa perheeseemme (kyllä, oli se sen verran iso ihmetys Roylle). Kotona koirat tutkin paremmin, Renen eilinen tikattu paikka vuotaa verta mutta ei enää nii pahasti. Royn silmän ulkopuolella ei näy haavaa mutta silmä ihan punainen ja verestävä. Silmästä ei enää tipu veri ja onneks kotona oli eläimille tarkoitettua haavasuihketta (kaikkeen on varauduttu). Nyt kotona seuraillaan, ite vieläki tärisen ja itkettää. Mitä jos meidä rakkaasta Roysta tulee jälleen remmiräyhä? vuoden verran kaikki ohitukset on menny nyt nii hyvin. Entä jos tämä laukasi jälleen remmirähjäyksen? Viimeks nimittäin laukas ko Royn päälle koira kävi. Kysympä jälleen vaan, mitä vielä saisi olla? Hemmetti soikoon tätä elämää ja huono tuuri seuraa meitä ikuisuuden. Yks hyväpuoli, Riimi selvis säikähyksellä."
Hymiö cHuskyn omistaja vie koiransa sisälle ja en vieläkään kykene jatkamaan lenkkiä. Rupeen itkemään. Menin aivan hajalle nähdessäni että molemmilta, Roylta ja Reneltä vuotaa verta. Roylla silmästä ja Renellä suusta. Painan vuoronperään molempien vuotavia paikkoja lumella. Vieraan koiran omistaja pahoittelee tapahtunutta ja sanoo että ei koiria tarvi lähtä käyttää lääkärissä.. Minä sanon, että jos vain joudun lähtä lääkäriin nii hän saa kyllä auttaa laskun maksussa. Lähden jatkaan lenkkiä, paljon matkaa vielä jäljellä kotiin, pitiki lähtä pitkälle lenkille. En enää koskaan, en koskaan mene tuota lenkkiä hoen itelle. Roy meni matkan varrella ihan kuralle. Vatsa ollu viimeks löysällä Riimin tullessa perheeseemme (kyllä, oli se sen verran iso ihmetys Roylle). Kotona koirat tutkin paremmin, Renen eilinen tikattu paikka vuotaa verta mutta ei enää nii pahasti. Royn silmän ulkopuolella ei näy haavaa mutta silmä ihan punainen ja verestävä. Silmästä ei enää tipu veri ja onneks kotona oli eläimille tarkoitettua haavasuihketta (kaikkeen on varauduttu). Nyt kotona seuraillaan, ite vieläki tärisen ja itkettää. Mitä jos meidä rakkaasta Roysta tulee jälleen remmiräyhä? vuoden verran kaikki ohitukset on menny nyt nii hyvin. Entä jos tämä laukasi jälleen remmirähjäyksen? Viimeks nimittäin laukas ko Royn päälle koira kävi. Kysympä jälleen vaan, mitä vielä saisi olla? Hemmetti soikoon tätä elämää ja huono tuuri seuraa meitä ikuisuuden. Yks hyväpuoli, Riimi selvis säikähyksel

Että semmonen lenkki..

Kotona pitkin iltaa tutkein koiria. Näytti siltä, että Renen pari tikkiä oli revenny, mutta koska haava ei enää vuotanut verta, ei ollut tarvetta lähtä uudestaan paikattavaksi. Soitin eläinlääkäriin, jossa neuvoivat näin ja kertoivat Royn silmästä, että jos silmästä rupeaa uudestaan vuotamaan verta tai turvotusta ilmaantuu, on tultava heti lääkärin vastaanotolle.
Onneksemme sain Renen leikkuupäivänä lääkäriltä mukaan Roylle antibiootti silmätipat, sillä jälleen kerran Royn silmät rähmi siihen malliin, että silmätulehdus oli hyvin todennäköinen. Silmätipat rauhotti silmää ja näin ollen Roy ei aristanut silmää lainkaan.

Torstaina Rene kipuili. Näytti hyvin masentuneelta. Kaapista löytyi koirille tarkoitettua Dolagis-tulehduskipulääkettä, josta annoin yhden tabletin Renelle. Illalla herra söi pitkästä aikaa ruokansa HYVIN ja näytti parempi vointiselta. Jeeeij. Lääke selvästi vaikutti.
Soitin eläinlääkäriin ja kehottivat antamaan lääkkeen loppuun. Lääkettä oli siis sen verran, että se riitti sunnuntai iltaan saakka.

Perjantaina huomasin, että Renen suu haisee ihan hirveelle. Olin päivittäin puhdistanut Renen haavaa Veterisyn-haavasuihkeella, mutta siitä huolimatta haava vuoti mätää. Kipulääke kuitenkin vaikutti ja herra vaikutti pirteältä ja söi hyvin. Uskalsimme siis lähteä aamuvuoron jälkeen Lavialle, pappalle yöksi kera lauman. Koirat oli niiiiiin intona pappan näkemisestä. Kyllä niillä oliki ollu ikävä. Lauantaina päivällä 1,5h lenkki lauman kanssa, pappalla siivousta, ruoan laittoa ja iltapäivällä lähettiinki takasi kotia päin.

Maanantaina, eli tänään soitin aamuvuorosta eläinlääkäriin. Kipulääke oli loppu ja Rene selvästi tarvitsisi lisää. Eihän tämä nyt ihan normaalia ole, sillä ellä leikkauksen jälkeen sanoo että Rene on vain pari päivää saikulla, mutta nyt vieläki, melkein viikon päästä Rene voi huonosti ja on selvästi kipeä.
Sain Renelle ajan jo heti tälle päivälle. Töiden jälkeen lauman kans lenkki ja klo. 17 suunnattiin Renen kanssa jälleen lääkäriin.
Ihanaihana ellä otti meidät vastaan hänen omalla vapaa-ajallaan!! ehkä sekin hieman vaikutti, että ellä oli mieheni sukulainen. Tikit poistettiin suusta. Niillä ei kuulemma ollut enää mitään virkaa. Todennäköisesti vapaana oleva husky ja se koko tilanne oli saanu Renen tikatun haavan niin auki, että kaikki tikit oli aivan löystyneet. Rene pelkäs kovin. Raukka tärisi ihan kamalasti ja turvautui minuun. Minna kuitenki osas hyvin käsitellä Reneä ja pian Rene oli herkkujen ansiosta hyvinkin hyvää kaveria lääkärin kanssa.
Eihän tämä koira ole ikinä kellekkään ihmiselle aggressiivinen, eli vaikka kipuja oli, antoi Rene hyvin käsitellä itseään ja ottaa nuin vain tikitki pois suusta.

Renelle määrättiin nyt 5päivän antibioottikuuri ja 12päivän tulehduskipulääkekuuri. Kipulääkettä olisi tarkoitus antaa puolikas per päivä, mutta jos koira on kipeä, eikä syö niin kokonaisenkin tabletin voi antaa, eli tällöin kipulääke kestäisi 6päivää. Anbioottia annetaan 2krt/päivässä.

Haava on mennyt umpeen, mutta tuvonnuthan se on, märkii ja arpikudoshan siihen muodostuu. Antibiootti- ja tulehduskipulääkekuuri pitäisi tepsiä nyt ja sitä toivotaan.

Hieman huonoja uutisia kuitenkin saatiin. Pahkuran takana oleva hammas on selvästi tykännyt kyttyrää koko kasvaimesta ja hammas joudutaan että jossain välissä poistamaan. Seuraillaan ja katsotaan mihin etenee. Patologilta odotellaan myös vielä tuloksia.

Rene on saikulla siis edelleen. Riimi lähtee tänään agitreeneihin tuuraamaan Reneä.


13 kommenttia:

  1. Meil oli samoja kipulääkkeeitä. :) Tsemppiä Renelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuot on kyllä hyviä ko Rene pitää niitä herkkuina ja mielellään ottaa suuhunsa ;) antibiootti oli näimmä yök.

      Poista
  2. Voi miten vihastuttavia tuollaiset päälle tulevat koirat. :/ Kurja juttu, selkäpiitä karmi lukea. Renelle pikaista paranemista, tuntuu raukalla olevan huono tuuri suunsa suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja ku tää ei oo eka kerta ko päälle tullaan syyttä suotta :/ ei mitää haistelua vaa heti ekan lähimmän koiran kimppuun.

      Kiitos paljon! Joo suuta on operoitu nyt jo ihan liikaa..

      Poista
  3. Eikä! Vitsi teille nyt sattuu ja tapahtuu :( Kurjaa että Renellä on kipuja. Ja ihan hirvee juttu tuo teudän lenkki. Tiedän hyvin tunteen kun on nähnyt vaivaa että saa koiran remmirähjäyksen pois. Toivottavasti Roylle tai kellekään ei jää pelkoa. Onneksi Riimillä on kaikki hyvin. Tsempit teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä :( joo Royssa on ollut työtä. Kyllä se nyt tuon jälkeen on ruennu örisemää vastaantuleville mutta ko puutun asiaan heti nii lopettaa :) katellaan! Pitää olla taskut täynnä nannaa :D

      Poista
  4. Oih, teillä on käynyt kyllä huono tuuri!

    Inhottavia nuo pälle karkaajat, mutta onneksi ei köynyt kuitenkaan kauhean pahasti!
    Timikin kun oli nuorempi, niin sen päälle kävi rotikkauros. Silloin Timi joutui käymään läpi monta leikkausta ja vaikka mitä. Kipulääkkeitä tuli varmasti syötyä monta kymmentä pakettia ja silti koira voi huonosti. Ei syönyt, ei rauhoittunut nukkumaan, murisi toisille koirille, räyhäsi ihmisille eikä suostuut tulemaan häkistä pois ollenkaan. Nokeakaan ei voinut pitää sen kanssa samassa häkissä, kun Timi kävi epäröimättä sen päälle. Timi oli todella masentunut ja puri, jis siihen yritti koskea.

    Noin puoli vuotta kesti tuota, kun eräänä päivänä Timi alkoi syödä, antoi toisten koirien koskea siihen ja lähti jopa lyhyelle lenkille mukaan. Onni oli meillä sittenkin myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii on!

      Mun mielestä kävi huonosti ko Renen tikitki aukes. Sen tapahtuman jälkeen todennäköisesti koko haava tulehtu ja koira syö edelleen lääkkeitä.

      Ohhoh! Ompas timille käynyt kurjasti. Onko pieni koira? Arki ilmeisesti luistaa jo paremmin? Jos näin on nii hienoa :)

      Rene on omasta mielestä käyny läpi jo liian monta leikkausta.. tää tais olla herran kuudes tai seitsemän leikkaus ja kaikki ollu suussa. Parhaimmillaan söi 4-5kk putkeen lääkkeitä ja ei, tää epäonni ei vaa lopu. Aikoinaan mietein monta kertaa uskallanko edes rueta aksaan :D nooh uskalsin onneks!

      Poista
    2. On kyllä tosi ikävää, kun Tenen tikit aukes :(

      Ei Timikään mikään pieni koira ole, rodultaan karjalankarhukoira :D
      Joo, ja nykyään Timi on oma reipas entisensä <3

      Poista
  5. Ai hitto miten ärsyttäviä tollaset koirat. Toki vahingolle ei mitään voi, mutta metrin aita on loppujen lopuksi tosi matala. :/ Meidän koirien päälle tuli kans yks naapurin koira vain muutama päivä sen jälkeen, kun oltiin muutettu.. Mulla otti ihan hiukan tunteisiin ja sain sen päiväset raivarit, että oksat pois..

    Tsemppiä Renelle paranemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepp! Se oli sellane vihree puutarha aita, enkä ees oo varma onko metrin korkune. Voi olla jopa matalampi..
      Husky oli kuitenkin Royn kokoa, ehkä hiema korkeempiki ja Roykaan ei mikää pieni oo.

      Voiei! No ihan varmasti ärsytti. Onko nyt pysyny kiinni?

      Kiitos <3

      Poista
  6. Voi mikä tuuri :( Mua inhottaa irtokoirat niin hirmusesti. Mun omilla vanhemmillani on kulkenut nyt syksyn mittaan useamman kerran sama koira pihassa pyörimässä ja kuseksimassa eikä kukaan tiedä kenen se on. Tulee ilmeisesti pidemmän matkan päästä. Luojankiitos ei olla törmätty koirien kanssa siihen vanhemmillani ollessani, mutta silti mua pelottaa ajatus. Miksi niitä koiria ei voi pitää kiinni? Toinen naapuri taas päästää tahallaan koiransa aina "lenkille" ja ko. koira meinannut jäädä munkin auton alle jo kaksi kertaa. Oon sen jo rehannut takaisin kotiin parikin kertaa ja saarnannut omistajille, mutta ei auta. En tiedä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, poliisikaan kun ei ilmeisesti voi näille tapauksille mitään :S

    Superpaljon paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä mut oon nyt nii helpottunut ko Rene paljo parempi. Lääkkeet vaikuttanu ja herra tosi iloinen. Rallitteli jopa jo pihalla ;) parempaan päin siis.

      Joo nuo irtokoirat on kyllä nii peestä. Siinä ei kolmen koiran kans voi oikei mitää tehdä. Itsekin maalta muuttaneena nähny jo aivan tarpeeks irtokoiria ja ei tuokaan tuu olemaan varmasti viimeinen.

      Kiitos! :)

      Poista