Sivut

torstai 10. marraskuuta 2016

Miten päädyin sk collieen?



Postaus, jota moni on toivonut.

Miksi sk collie?



Kolmen aikuisen koiran kanssa arki luisti mallikkaasti. Mielessä kävi useampaan otteeseen, että kyllä se neljäski koira menis meijän laumassa. Pentukuume iski, kesällä se oli pahimmillaan ja jännitys tiivistyi kesän lopussa.

Keväällä 2016 tutustuin Päiviin, joka kasvattaa sk collieita kennelnimellä Diamondfox. Päivin kans käytiin yhteislenkeillä ja kesällä myös virallisissa agikisoissa. Päivillä ihtellään on kolme sk collieta kotona, yks niistä Roosan siskopuoli Iiris (sama emä). Pääsin tutustumaan itse rotuun ja se tuntui jotenki todella hyvältä. Samoja piirteitä mitä Renessä. Renessähän on vain 25% pk collieta, mutta Rene on tosi paljon colliemainen luonteeltaansa. Täytynee myöntää, että myös mamman silmäterä ja halusin jotain samanlaista mitä Rene on.



Juteltiin Päivin kans tulevista pentuesuunnitelmista. Yks mikä heti sytytti, oli Inkan ja Eskon pentue. Siinä oli vain sitä jotain. Uskon, että Iiriskin oli yks iso osa tätä rotuvalintaa. Iiris nimittäi on todella symppis ja mieleenpainuva neitonen.

Ne päivät ku Esko meni Inkan luo, oli jänniä päiviä. Astutuksen jälkeen vielä jännempi oli odottaa tulevaa ultraa. Ultrassa näkyi pentuja, muistaakseni 6-7kpl. Tiesin heti, että nartun siittä haluisin ja tottakai sai jännittää tuleeko narttuja.
Tiineys eteni ja laskettuaika meni ylitte. Inkan massu oli paljo suurempi mitä aiemman pentueen. Päivät kului, istuimme mieheni kanssa maanantaina 8.8 pankissa ja olimme ostamassa omakotitaloa. Pankissa sain kuvia Päiviltä, pennut syntyi ja niitä tuli 11kpl!! olin ihan täpinöissäni. Ikimuistone päivä, nimittäi Roosa syntyi ja omakotitalo ostettiin.



Päivin koirat vaikutti miellyttämishaluisilta, kulkivat lähellä mammaansa, tykkäävät leluilta ja ruoasta. Kaikki vaikutti juuri niin Renemäiseltä ja just siltä mitä koiralta haluan. Haluan, että koira on helposti palkattavissa joko ruoan tai leluin. Ei lähtisi kauas omistajastaan irti ollessaan, kiintyy perheeseen, saisi olla hieman jopa välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan, jotta treenaaminenki sujuisi hyvin häiriössä. Koira jonka kans pääsisi tutustumaan uusiin lajeihin ja pystyisi harrastamaan.

Collie on koirana tosi monipuolinen. Sen kans voi harrastaa lähes mitä vain.

Roosan kans suunnitelmissa olis alkaa harrastamaan rally-tokoa ja lähtä näyttelykehiä kiertämään. Mietinnässä on myös agility. Paimennusta täälä päin on kauheen huono harrastaa säännöllisesti, mutta pentu tullaan totuttamaan lammastilalla lampaille ja ikää ku tulee lisää nii lähtää paimennusviikonlopuille.
Lisäkseen olen kiinnostunut kokeilemaan hakua. Tässä lähellä ois yks seura, jokka treenaa hakua ja niille onki jo viestiä laiteltu. Kaikki on vielä vähä auki. Eka opetellaan arkielämän asioita ja luodaa hyvää suhdetta. Myöhemmin katellaan treenipuolta lisää.


Roosa on ollu meillä nyt tasan 6viikkoa ja uskomatonta miten nopeesti voi kiintyä. En vaihtais tätä arkea pennun kans mihinkään.

Roosa on todella nopea oppimaan, niin nopea ettei sitä voi käsittääkkään. Ihan mitä vain opettaa, niin pian se jo tajutaan ja tehdään ku vanha tekijä. Roosa palkkautuu leluista, sekä ruoasta. Ruoka uppoaa todella hyvin. Oli se sitte pelkkää nappulaakin.


Roosan kotiutuessa olin hieman jännittyny siitä, että kui itsenäinen se on. Roosa oli pari päivää meillä ollu, lähin sen kans kahestaan peltotielle ja ihan yhtäkkii pentu päätti, että minähä juoksen takasi kotia. No, ei se ihan kotia asti juossu, mutta himputti että säikähin. Miten pieni pentu uskaltaa lähtä yksinään noinki kauas ja vaikka kui huusin niin ei, tomerana juostiin poispäin. Nyt tätä aatelleena mietin, että ehkä se vain johtui siitä, että pentu tunsi olonsa jotenki yksinäiseks ku lauman isoimmat jäivät kotiin, tai sitte uusi koti, johon juuri oltiin tutustuttu, tuntui paremmalta ku mamman kans lenkille lähtö kahestaan.
Tuota ei nimittäin enää ole tapahtunut, neiti kulkee lähellä ja lähtee minun tai mieheni kanssa kahen lenkille.

Vieraita meillä on käynyt paljon ja Roosa suhtautuu niihin aika välinpitämättömästi. Sitte taasen jos jollekki sukulaiselle tai ystävälle mennään kylään, nii sillon ollaan häntä heiluen ja onnesta soikeena menossa moikkaamaan, mutta pian keskitytään jo omiin leluihin tai touhutaan muuten vain omia juttuja.
Pentukurssi lähenee loppuaan, tänään on viimeinen kerta. Häiriötreeniä saatu paljon ja kouluttajan mukaan pentu on todella kiinni minussa ja keskittyy hirmu hyvin. Kouluttajan tultua Roosan viereen puhumaan ja kehumaan, ei Roosa huomaakkaan muuta ko minut. Tää jos joku tuntuu ihan älyttömän hyvältä. Katotaan, jos tämä piirre pysyis aikuisenakin ;)
Pentukoulun jälkeen alkaa activity-kurssi, jossa pietään hauskaa pennun kans. Leikin ohella opetellaan uusia temppuja ja asioita. Käsittääkseni myös muutamiin agiesteisiin tutustutaan. Uskon, että lähinnä putkeen, tehdään siivekkeen kiertoa ja siivekkeiden välistä juoksua.

Rohkea pentuhan tämä on. Kaikkea mennään reippaasti moikkaamaan ja uudet koirakamut otetaan ilolla vastaan. Roosa osaa rauhoittua uusissa paikoissa ja treenatessa virtaa löytys taas ihan loputtomiin. Paljohan tällä penskalla täytyy olla aktiviteettia, mutta se ei ole mikään ongelma. Mieluummin energinen pentu ko semmone löllerö.


Saapa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hurahanko kokonaan näihin collieihin vai tuleeko meille vielä joskus kultsu tai tolleri.
Tällä hetkellä collie tuntuu niin omalta rodulta.


3 kommenttia:

  1. Kokeillaas uusiksi josko nyt toimisi! :-P

    Jes!!! Tätä postausta onkin meinaa odotettu! Kaiken kirjoittamasi perusteella on kyllä nyt mielestäni Roosa löytänyt just eikä melkein täydellisen kodin itselleen :-)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, nyt se taas pelittää! x)

      Kiitos ihanista sanoista <3

      Poista
  2. Collieissa on sitä jotain <3 hyväpäisen yksilön kanssa voi kyllä harrastaa mitä vaan, meillä on harrastuksina vepe, toko ja paimennus, ja samoin kuin teillä, olis tarkotus alottaa haku jossain vaiheessa. Roosa on kyllä vähän tyypillisemmän kuuloinen collie kuin Koda, yleensähän ne ei niin vieraista välitä, Koda taas hyppisi jokaisen vastaantulijan/vieraan syliin jos saisi... :D ja samoja asioita koirassa arvostan kuin sä, helppo kouluttaa, pysyy lähellä ja monipuolinen harrastuskaveri.

    VastaaPoista